2.12.2019

An experience of wind, the color of the air - ilmiöoppimista esiopetuksessa

Esiopetuksessa toteutetun eTwinning projektin avulla tutkimme tuulta keväällä 2018.
Projektissa oli mukana 36 jäsentä, 31 koulusta ja 12 eri maasta.

Tämä projekti integroi hienosti uuden opetussuunnitelman tavoitteiden mm. ilmiöoppimisen ja lasten kiinnostuksen kohteen. Tutkimme lasten kanssa, miten tuuli kuljettaa erilaisia esineitä. Katsoimme yhteisten projektisivujen materiaaleja, toisten osallistujien ottamia valokuvia ja videoita. Saimme niistä uusia ideoita, joita kokeilimme yhdessä.

Teimme pieniä tuulikokeita, dokumentoimme kokeilut valokuvien avulla ja laitoimme kuvat projektisivuille. Rakensimme paperiset leijat, joita lennätimme aurinkoisena, hyvin tuulisena päivänä kesän alussa.

Projektin avulla toivoimme, että lasten kyky tehdä yhteistyötä ja oppia toisilta kehittyy ja lapset saavat kokeilla ilmiöoppimista.

Projektin lopussa kaikki lasten tekemät tuuleen liittyvät taideteokset koottiin yhteen. Lasten tekemät taideteokset olivat esillä näyttelyssä tuulen päivänä 15.6.2018. Tässä linkki sivuille:
https://issuu.com/commonlanguageoftoys/docs/an_experience_of_wind__the_color_of/2



Meidän kielikylpyryhmämme eskarit tekivät yhteisen taideteoksen näyttelyä varten.
Suunnittelimme kuvaa yhdessä. Mietimme mitä haluamme kuvallamme kertoa. Pari lasta piirsi koko teoksen ääriviivat, toiset lapset lisäsivät yksityiskohtia ja kaikki lapset värittivät teoksen. Alkuperäinen teos on isokokoinen 1 m x n. 3 m. Teos kuvaa tuulta ja tuulen vaikutusta ympäristössä.

Tästä projektista olen saanut kansallisen laatumerkin ja Euroopan laatumerkin. Tuuliprojekti valittiin myös yhdeksi Suomen parhaaksi eTwinning projektiksi 2018. Palkinnoksi sain mahdollisuuden osallistua ITK (interaktiivinen tekniikka koulutuksessa) päiville Hämeenlinnassa keväällä 2019 ja eTwinning konferenssiin Cannesissa lokakuussa 2019.

Christel Manninen
Varhaiskasvatuksenopettaja
Kielikylpyopetus Helsinki

11.11.2019

eTwinning Conference in Cannes: Democratic Participation

Democratic Participation - med så många aspekter


Årets eTwinning konferens var i slutet av oktober i Cannes och samlade närmare 600 pedagoger under samma tak i tre dagars tid. Programmet innehöll som vanligt ett fantastiskt utbud av allt man kan tänka sig behöva och vara intresserad av, från Cittaslow till eTwinning Schools, i relation till årets tema Democratic Participation. För att ge er en glimt av innehållet delar jag med två punkter från programmet; båda är lämpliga för många olika åldersgrupper.

eTwinlandia


eTwinlandia var en samarbetsaktivitet som pågick under dagarna invävt i programmet mellan workshops. I aktiviteten utgick vi från det fiktiva landet eTwinlandia med sina olika städer och kommuner och deras mycket verklighetstrogna problem. Några skolelever hade nämligen lyckats hitta den så kallade Ostrakan, en historisk klenod med spännande historia. Problemet som uppstod i och med fyndet var inte så mycket förknippat med dess bakgrund som dess framtid: hur ska man förvara denna i fortsättningen? Konferensdeltagarna var indelade i grupper som utgjorde medborgarna i de olika delarna av eTwinlandia och ställdes inför uppgiften att ge ett förslag och motivera det. Uppgiften piffades ännu upp genom att medborgarna fick olika roller såsom förälder, historiker, bibliotikarie, köpman, politiker eller äldre. 



I och med det stora deltagarantalet blev det sedan två röstningar för att hitta den optimala lösningen: en röstning inom det egna distriktet och en där de vinnande förslagen från första röstningen presenterades för hela eTwinlandia. Inte helt oväntat omfattade lösningsförslagen allt från egenvinning till VR, med såväl humor som allvar i presentationerna. Efter den avgörande röstningen deltog alla finalisterna i en paneldiskussion om aktiviteten och definitivt skulle det vara en mycket viktigt del även med elever. I verkliga världen vet vi att det inte tar slut vid ett röstningsresultat och en vinnare, utan det är därifrån som arbetet börjar, likaså uppbyggandet av nya samarbeten. Med elever kan man mycket väl diskutera hur man upplevde aktiviteten och vad man skulle ännu vilja göra om aktiviteten fortsatte. Kanske något finalistförslag var så gott att vinnaren skulle vilja plocka med aspekter från det, såsom det ofta sker i verkligheten.

SELMA, stoppa näthat


SELMA är kanske bekant för en del genom deras online-kurser eller genom materialet på webben. På det sättet hade jag åtminstone bekantat mig ned SELMA på förhand, men det var mer än väl värt att gå på workshopen. Den första övningen vi utförde var egentligen mycket enkel. Presentatören Sabrina Vorbau hade på förhand satt upp papper med mer eller mindre kontroversiella bilder och texter på väggarna och vi fick i uppgift att sätta gul eller grön post-it vid dem beroende på om vi ansåg dem uttrycka näthat eller inte. Vid vissa av de utvalda bilderna var åsikterna väldigt entydigt lika, men vid andra fanns lika tydlig division. Ännu mer intressant blev det då personer med motsatt åsikt om bilden motiverade sina val eftersom temat lyckades väcka starka känslor. Diskussionen visade hur viktigt det är att diskutera näthat och dess uttryck, eftersom det är ett område där det inte finns några enkla lösningar för rätt och fel, men många möjligheter att kunna lära sig om hur andra tänker. Näthat har ingen enkel och avgränsad definition, utan det är en konstant pågående process där olika individers värderingar möts. Detta är en övning som jag absolut skulle rekommendera åt lärare med elever som är på nätet. 


I den andra övningen fick vi papper med ett urval av olika applikationer, såsom WhatsApp, youtube och Instagram, samt en tom ikon om vi skulle vilja lägga till någon applikation. Därtill fick vi kort med uppgifter, till exempel att informera allmänheten om ett viktigt projekt som vi stöder. Vi skulle välja på vilket sätt vi skulle utföra uppgiften på kortet. Som väntat ledde detta diskussioner om vad de olika applikationerna gör, vilken åldersgrupp man når och hur stor publicitet eller sekretess man kan uppnå. Det var intressant att höra att redan elever i lågstadieålder kan sitta och hantera sina konton på liknande sätt, med exempelvis radering och ny publicering vid bättre tidpunkt ifall en publicering inte uppnår förväntat resultat i fråga om respons.    


Med dessa smakprov från en eTwinning -konferens lämnar jag er för denna gång. Skulle du tycka om att få delta i en workshop om dessa eller andra aktuella teman? Skulle din drömfortbildning vara kostnadsfri och mångsidig, kanske utomlands? Ta kontakt med oss, så ska vi se vad vi kan erbjuda! 



Democratic Participation - monesta näkökulmasta



Tämän vuoden eTwinning konferenssi pidettiin lokakuun lopussa Cannesissa, ja siellä kokoontui lähemmäs 600 kasvatustieteen osaajaa saman katon alle kolmen työntäyteisen päivän ajaksi. Ohjelmassa oli kuten tavallista mahtava tarjonta teemaan liittyen, kaikkea Cittaslowsta eTwinning Schoolsiin. Antaakseni teille pienen kurkistuksen päivien sisältöön jaan pari ohjelmakohtaa kanssanne; molemmat soveltuvat käytettäväksi hyvinkin eri-ikäisten ryhmien kanssa.


eTwinlandia


eTwinlandia oli yhteistyötehtävä, jota työstettiin kiinteän ohjelman lomassa. Lähtökohtana oli kuvitteellinen maa eTwinlandia kaupunkeineen ja kuntineen, sekä näiden hyvin todentuntuinen ongelma. Pari oppilasta oli nimittäin sattumalta löytäneet niin kutsutun Ostarakan, historiallisen arvoesineen, jolla oli mielenkiintoinen tausta. Ongelmaksi nousi kuitenkin Ostrakan tulevaisuus: missä ja miten sitä tulisi jatkossa säilyttää? Konferenssin osallistujat jaettiin ryhmiin, jotka edustivat eTwinlandian eri kaupunkien asukkaita. Lisäksi jokainen sai oman roolin, kuten esimerkiksi vanhempi, vanhus, poliitikko, kauppias, historioitsija, tai kirjastonhoitaja. Näine eväine jokainen osa alkoi etsiä ratkaisua pulmaan. 


Suuren osallistujamäärän vuoksi suoritimme kaksi äänestyskierrosta: ensimmäinen kierros, jolla haettiin oman alueen parasta ehdotusta ja toinen, jossa ensimmäisen kierroksen voittaneet ehdotukset esiteltiin koko eTwinlandialle. Ei lienee odottamatonta, että ehdotukset nostivat esille suuren kirjon ratkaisuja, lähtien aina omaa etua tavoittelevista ehdotuksista VR-teknologiaa hyödyntäviin ratkaisuihin. Myös ratkaisujen esittelyt kattoivat niin vakavamieliset kuin humoristiset esilletuonnit. Ratkaisevan äänestyksen jälkeen kaikki finalistit osallistuivat paneelikeskusteluun, jossa käsiteltiin tehtävää ja tämähän olisi myös ehdottoman tärkeä osa harjoitusta myös oppilaiden kanssa. Kuten tiedämme ei työ oikeassa elämässä pääty äänestystulokseen ja voittajaan, vaan siitähän työ oikeastaan vasta alkaa, samaten uudet yhteistyöt. Oppilaiden kanssa voi hyvin keskustella siitä miten he kokivat tehtävän ja mitä he tahtoisivat tehdä mikäli tehtävä vielä jatkuisi. Ehkä jossakin toisessa ehdotuksessa olikin paljon sellaista hyvää, mitä voittaja tahtoisi poimia mukaan, aivan kuten usein näemme todellisessa elämässä tapahtuvan.    


SELMA, pysäytä verkkoviha


SELMA on ehkä osalle tuttu heidän nettikurssinsa kautta, tai kenties heidän materiaalinsa on tuttu. Itse olin tällä tavalla jo tutustunut SELMA:n toimintaan jo aiemmin, mutta oli todellakin antoisaa osallistua työpajaan. Ensimmäinen tekemämme harjoitus oli oikeastaan todella yksinkertainen. Työpajan vetäjä Sabrina Vorbau oli etukäteen kiinnittänyt enemmän tai vähemmän kiistanalaisia kuvia ja tekstejä seinille ja osallistujien tehtävänä oli kiinnittää keltainen tai vihreä post-it -lappu niiden viereen sen mukaan pidimmekö kyseistä kohtaa verkkovihana vai ei. Joidenkin kuvien tai tekstien kohdalla osallistujat olivat hyvinkin yksimielisiä, kun taas toiset kuvat selkeästi jakoivat mielipiteet. Varsin mielenkiintoiseksi tehtävä osoittautui siinä vaiheessa kun henkilöt, joilla oli vastakkaiset mielipiteet siitä onko jokin verkkovihaa vai ei saivat perustella näkemyksensä, sillä aihe nosti selvästi suuriakin tunteita. Keskustelu osoitti kuinka tärkeää on keskustella verkkovihasta ja sen eri ilmenemismuodoista, koska tällä alueella ei ole olemassa helppoja ratkaisuja oikean ja väärän määrittelemiseen, mutta sitäkin enemmän mahdollisuuksia oppia kuinka eri tavoin ihmiset ajattelevat. Verkkovihalla ei ole olemassa yksinkertaista ja selkeästi rajaavaa määritelmää, vaan kyseessä on jatkuvasti muuttuva käsitys, jossa eri yksilöiden arvot kohtaavat muokaten toisiaan. Tämä on harjoitus, jota suosittelen lämpimästi opettajille, joiden oppilaat käyttävät itsenäisesti nettiä. 


Toisessa harjoituksessa saimme papereita, joilla oli listattuna eri sovelluksia, kuten WhatsApp, youtube ja Instagram, sekä tyhjä tila mikäli tahtoisimme lisätä jonkin sovelluksen. Lisäksi saimme kortteja, joissa oli eri tehtäviä, kuten vaikkapa tuoda kannattamme projekti suuren yleisön tietoon. Saimme sitten valita mitä sovellusta käyttäisimme kyseisessä tehtävässä. Kuten odotettua tämä johti keskusteluihin siitä minkä ikäryhmän milläkin sovelluksella tavoittaa sekä kuinka suuren julkisuuden tai vastaavasti yksityisyyden asteen voi saavuttaa. Oli myös mielenkiintoista kuinka jo alakouluikäiset oppilaat voivat pohtia tiliensä hallintaa kovin samankaltaisella tavalla, esimerkiksi poistaen postauksen, joka ei saavuttanut tarpeeksi huomiota julkaistaakseen sen uudelleen parempana ajankohtana. 


Näiden kurkistusten myötä lopettelen tältä erää. Olisiko osallistuminen työpajaan näiden tai muiden ajankohtaisten aiheiden tiimoilta ihan sinun juttusi? Entä olisiko unelmiesi lisäkoulutus maksuton ja  monipuolinen, tai kenties ulkomailla? Ota yhteyttä meihin, niin katsotaan mitä kaikkea voimme tarjota! 




Oppilaiden rekisteröimisestä Twinspaceen

eTwinning -projektien yksi tärkemmistä tavoitteista on, että oppilaat työskentelisivät yhteisen projektin parissa. Siksi on tärkeää, että oppilaat rekisteröidään Twinspaceen. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että viime aikoina henkilötietosuojaa on kiristetty ja moni kunta ja opetuksenjärjestäjä on laatinut tiukatkin ohjeet alaikäisten oppilaiden rekisteröimiseen verkkopalveluihin ja sosiaaliseen mediaan. Etunimi/sukunimi -tyyppinen rekisteröityminen Twinspaceen voi muodostua ongelmalliseksi. 

Kannattaa miettiä eri tapoja kuinka oppilaat voisi rekisteröidä Twinspaceen. Hyvä idea on, että ryhmän oppilailla on sama "sukunimi". Se voi olla koulun sijainnin mukaan. Itse olen käyttänyt "sukunimenä" mm. Espoo tai Mankkaa. Viime vuosin olen lisännyt "sukunimeen" oppilaiden syntymävuoden, eli esim. Antti Espoo06. 

 Oppilaat rekisteröidään Twinspacen yläpalkin kohdasta "members" ja sieltä oikealla ylhäällä olevasta linkistä "Invite members". Oppilaat voidaan rekisteröidä joko uusina oppilaina "new students", joille luodaan tunnukset ensimmäistä kertaa. Opettajan tulee luoda tunnus ja salasana sekä valita oppilaan rooli projektissa, joko "Administrator" tai "Member". Administratorina oppilaalla on suuremmat oikeidet liittää projektiin materiaalia. Oppilastunnuksilla ei voi poistaa projektista sisältöjä.

Jos oppilas on jo aiemmin rekisteröity johonkin toiseen projektiin, voidaan oppilas liittää myös uuteen projektiin "Existing students". Tällöin oppilaiden rekisteröiminen uuteen projektiin onnistuu todella vaivattomasti.




31.10.2019

eTwinningiä monella tasolla

Viimeaikoina on eTwinning-rintamalla ollut vilkasta minun osaltani. Olen ollut sen verran pitkään jo mukana näissä kuvioissa, että on pelkästään luonnollista, jos joskus on rauhallisempia jaksoja. Se on hyvä jokaisen etwinnaajan muistaa. Mutta nyt on mukavaa olla taas intoa täynnä!

Koulutuskeikkoja

Olen lähettilään roolissa pitänyt juuri kaksi koulutusta, toisen Lappeenrannassa, toisen Espoossa. On aina mahtavaa huomata, kuinka moni koulutettava innostuu ja ymmärtää, kuinka monella eri tavalla eTwinning-projektin voi toteuttaa, omien taitojen, innostuksen, toivottujen tulosten ja voimavarojen mukaan.

Kolmen viikon päästä koulutan omassa kunnassani Mäntsälässä. Jännittää. Omien edessä on usein hurjempaa esiintyä verrattuna itselleen tuntemattoman yleisön...

On hienoa, että 12 vuotta eTwinning-lähettiläänä ei ole ainakaan vielä vienyt intoa kouluttaa. Olen niin vakuuttunut kaiken tämän mielekkyydestä opetuksessa!

kuva: Petja Pyykkönen

Projektien nimiä 

Erityisen mukavaa hyvistä koulutuskeikoista huolimatta on kuitenkin käynnistellä projekteja omien oppilaiden kanssa. Minua on pyydetty mukaan kahteen uuteen projektiin. Toisessa luetaan kirjoja, toisessa suojellaan Itämerta. Jälkimmäisellä on hieno nimi, Plastic free Baltic sea

Aina joskus projekteille valikoituu mahtava nimi, joskus taas on tullut mentyä siitä, missä aita on matalin, kuten A little project in November.

Ihan ensimmäinen projektini vuonna 2006 oli nimeltään Blue-white friends, minkä lapset keksivät katsoessaan Suomen ja Kreikan lippuja. Pidän nimestä vieläkin.




Aikanaan olimme perustamassa projektia, jossa kuvitimme saksalaisen luokan kanssa puoliksi sadun taikakalasta ja ahneesta kalastajan vaimosta. Pyörittelimme ideoita ja Finger (Finland / Germany) the fish nousi suosikiksi. Pelkäsimme sen kuitenkin tuovan mieleen kalapuikot, joten lisäsimme kirjaimen m, Fingerm the fish. Projekti oli hyvä, mutta nimi kieltämättä vähän outo. 


Hyvä projektin nimi oli myös Getting closer, jossa sekajoukkueet suomalaisia ja espanjalaisia oppilaita "lähenivät toisiaan" kartalla erilaisissa tehtävissä saavutettujen pisteiden verran. Voittajajoukkue "kohtasi" ensimmäisenä. 

Kuten nimi ei miestä pahenna, ei projektin onnistuminenkaan ole nimestä kiinni. Mutta onhan se mukavaa, jos onnistutaan keksimään jokin erityisen osuva nimi! 

Projektien käynnistelyjä koululla

Toinen uusista projekteista, Book in 20, käynnistyy vasta kevätlukukaudella. Kerroin siitä kuitenkin jo nyt oppilailleni ja kehoitin alkaa miettiä kirjaa, jonka haluaa projektia varten lukea. Moni kuudesluokkalaisistani lukee muutenkin tosi paljon ja he keskittyvät nyt valitsemaan projektia varten jonkun erityisen hienon opuksen. Toisille taas tekee tiukkaa saada kahlattua läpi edes joku kirja. Tästä tulee varmaan hyvä perusprojekti.

Plastic Free Baltic sea -projektissa taas oppilaat ovat toistaiseksi vasta kirjoittaneet pienet esittelyt itsestään. Seuraavaksi on tarkoitus ideoida yhdessä keinoja vähentää muovijätettä Itämeressä. Tai lisätä tietoisuutta sen tärkeydestä. Tämä voi onnistuessaan olla todella mahtava projekti. Toivottavasti saamme jotain oikeaa aikaan!

Ennen joulua rakennamme vielä luokkani kanssa kolmatta kertaa ketjureaktion projektiin European Chain Reaction. Suunnittelu aloitettiin tänään, vaikka asia on varmaan ollut monen mielessä ajoittain jo heti edellisen rakentelun jälkeen. Yhtenäiskoulun etu näkyi konkreettisesti, kun yläkoulun fysiikan opettaja Olli tuli tänään ideoimaan kanssamme uusia elementtejä tulevaan ketjureaktioon. Oppilaani seurasivat innoissaan sähkömagneetin toimintaa. Saa nähdä, keksivätkö he keinon liittää se ketjureaktioon.