10.2.2017

Intressanta erfarenheter

Hittade det här intressanta inlägget om hur en lärare kommit i kontakt med eTwinning och jobbat med detta i en helt vanlig klass.
/Siw

26.1.2017

Tämän vuoden ketjureaktio

Jännitämme luokkani kanssa kovasti ensi maanantaina selviävää sijoitustamme mahtavassa eTwinning-projektissa "The European Chain Reaction 2017". Kouluni on jo viidettä kertaa mukana rakentamassa mahdollisimman hienoa ketjureaktiota ja sitä kautta osallistumassa parin-kolmenkymmenen, vuodesta riippuen, eri maista olevien koulujen väliseen kilpailuun parhaan ketjun rakentamisessa!

Ensi maanantaina, 30.1., Suomen aikaa puolilta päivin, projektin nettisivulle ilmestyy belgialaisten oppilaiden opettajansa kanssa nauhoittama video, jossa osallistujien sijoittuminen  ilmoitetaan viimeiseksi jääneistä alkaen. Joka vuosi on ollut todella jännittävää odottaa, milloin Suomi mainitaan ja sitä kautta sijoitus selviää. Ihan hyvin meillä on mennyt, viides sija taitaa olla paras tulos.

Projekti  etenee niin, että syksyllä etsitään osallistuvat koulut. Projekti on niin hieno, että hyvin usein samat koulut jatkavat vuodesta toiseen. Ennen joululomaa kullakin koululla kuvataan jotenkin ketjureaktioajatusta hyödyntävä video, jolla osallistuvat oppilaat esittäytyvät. Me teimme tänä vuonna omamme vähän eri tavalla kuin aiemmin. Kuudesluokkalaiset tekivät itsestään avattaret netissä. Laitoimme ne sitten videoon peräkkäin. Siltä osin panoksemme ei tänä vuonna ollut kovin kummoinen. Murrosiän alkaessa kynnys esiintyä omana itsenään videolla taitaa olla kasvanut...


Sen sijaan varsinaiseen ketjureaktioon panostimme. Oli upeaa nähdä oppilaiden innostus. Aloitimme suunnittelun jo lokakuussa ja ideoita alettiin kerätä ilmoitustaululle. Ehdotuksissa alkoi näkyä kemiaa, fysiikkaa, vanhoja ideoita uudistettuina ja ihan uusia ajatuksia. Ideoita etsittiin paljon internetistä. Yhden oppilaan kemisti-äiti oli hienosti apuna tyttärelleen.

Varsinainen rakentaminen alkoi kevätlukukauden alussa. Ensimmäisen kouluviikon aikana toimme kaikki kaikenlaista sälää luokkaan ja tarvikkeita kerättiin myös koululta. Toisen viikon maanantai pyhitettiin rakentamiselle. Oppilaat miettivät ensin, minkälaisen tilan kukin tarvitsisi. Sen jälkeen kukin alkoi rakentaa yksin tai ryhmässä omaa pätkäänsä. Koko ajan piti myös miettiä, miten eri osat saadaan liittymään toisiinsa. Ryhmätyötaidot, pitkäjänteisyys, suunnitelmallisuus, pettymyksen sietokyky, tyytyväisyys itseensä... kaikki nämä näkyivät ja kehittyivät.

Kuvaus tapahtui toisen kouluviikon tiistaina. Siivojalle oli edellisenä iltapäivänä jätetty ovelle lappu, jossa kehoitettiin jättämään siivous väliin. Ketjureaktiota ei sopinut mennä tönimään...

Oppilaani ovat moninaisten projektien myötä oppineet myös hyviksi kuvaajiksi. Kuvakulmia mietittiin ja varmistettiin, että ketjureaktion jokainen vaihe tulisi kuvattua ainakin kahdesta suunnasta. Pieleenhän ensimmäinen otos meni, melkein jokainen osa ketjua meni sekaisin. Siinä sitten nostettiin kaikki taas pystyyn ja yritettiin uudelleen.

Editoinnin jälkeen pystyimme lataamaan projektin nettisivulle ihan hienon videon.


Määräpäivän jälkeen kaikissa osallistujakouluissa katsottiin kaikki videot (yhteensä tänä vuonna 23) ja pisteytettiin ne. Kauneus on katsojan silmässä ja joskus ei osaa sanoa, mikä milloinkin vetoaa äänestäjiin. Joskus voittajaksi valikoituneet videot ovat olleet ehkä enemmänkin hauskoja kuin teknisesti vaativia. Mutta tuomarit ovat alakouluikäisiä lapsia, joten ei pidä mennä moittimaan! Ja ei tuo sijoittuminen kilpailussa ole kuitenkaan se pääasia.

Mutta ajatelkaa miten hieno idea tämä on! Ensin rakennetaan oma ketjureaktio ja sen jälkeen arvioidaan muiden. Jokainen ymmärtää siinä vaiheessa, miten työläs prosessi on muillakin ollut ja osaa arvostaa haastavia juttuja.

Eniten meidän koululla pisteita saanut maa sai sitten 22 pistettä ja vähiten pisteitä kerännyt vain 1. Pisteet lähetettiin sähköpostilla Belgiaan, jossa tämän projektin vetäjä asuu. Ja hän siis videoi luokkansa kanssa tulokset.

Tämä oli nykyisen luokkani viimeinen ketjureaktio. Ilmassa on ollut vähän haikeutta, mutta toisaalta tänä vuonna oltiin valmiita näkemään vaivaa. Kävi maanantaina sitten miten kävi, on tämä ollut jälleen erittäin hieno eTwinning-kokemus.


Mitä jos tänä vuonna opiskelisin jotain uutta ja kehittäisin itseäni ammatillisesti?

Uusi vuosi, uudet haasteet


Opettajan työ on muuttunut viime vuosina paljon, ja tulee muuttumaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Samalla kun meidän opettajien pitäisi oppia uusia toimintatapoja, rahaa täydennyskoulutukseen on yhä vähemmän. Miten osallistua täydennyskoulutukseen, jos siihen ei voi käyttää resursseja?

Minulla on sinulle vastaus: Etwinningin oppimistapahtumat (Learning events)

Oppimistapahtumat ovat lyhyitä noin kahden viikon tapahtumia, joissa oppiminen tapahtuu verkossa (Learning lab). Oppimistapahtumia järjestetään ympäri vuoden ja jokaisella tapahtumalla on oma teema. Mikä työnantajan kannalta parasta, ne ovat osallistujille maksuttomia.

Teemat vaihtelevat vuosittain, mutta samoja teemoja on vuodesta toiseen ja mukaan tulee aina uusia, ajankohtaisia teemoja. Itse olen osallistunut kursseille, joissa kansainvälisessä ryhmässä olemme opiskelleet erilaisia työkaluja (web 2.0 tools), miten saavuttaa laatumerkki ja miten opetusta voi siirtää luokkahuoneen ulkopuolelle.

Oppimistapahtumissa on yksi tai useampi kouluttaja eli moderaattori, joka on oma alansa asiantuntija ja kokenut eTwinnaaja. Uuden asian opiskelun lisäksi olen tutustunut kursseilla uusiin kollegoihin ympäri Eurooppaa. Tietyn teeman lisäksi omat pedagogiset, tieto- ja viestintätekniikka- sekä kielitaitoni ovat parantuneet.

Kevään oppimistapahtumat starttaavat lähiviikkoina, joten nyt on hyvä aika suunnitella omaa ammatillista kehittymistä. Tällä hetkellä siellä on jo esillä tulevien viikkojen oppimistapahtumat

Teaching Remembrance and the First World War 1.-10.2.2017
3Cs in eTwinning Projects Through 2.0 Web tools 6.-10.2.2017
Cooperative learning and assessment 15.-26.2.2017

Kevään aikana tulee lisää oppimistapahtumia, joten kannattaa käydä välillä kurkkaamassa tarjontaa. Löydät kevään oppimistapahtumat ja ilmoittaudut niihin näppärästi eTwinning Livessa kohdassa ammatillinen kehittyminen.

Ja lopuksi muistutus “Nopeat syövät hitaat!”

Ilmoittaudu oppimistapahtumaan heti, kun ilmoittautuminen alkaa. Usein ne ovat niin suosittuja, että paikat varataan parissa päivässä. Eurooppalaiset opettajat eTwinningissä ovat aktiivista väkeä!

Mari Jokela, eTwinning-lähettiläs, ammatillinen koulutus, Lappi

5.12.2016

Maskottimme maailmalla


Viime lukuvuonna kahdeksannen luokan B-saksan lukijat osallistuivat projektiin nimeltä ”Reisen macht uns Spaβ (= Matkustaminen on meistä hauskaa)”. Projektissa oli mukana kouluja Tšekistä, Puolasta ja Suomesta. Jokaisen koulun projektiryhmä hankki maskotin, joka jollain tavalla liittyi kouluun tai kotipaikkakuntaan. Maskotti lähetään postitse kiertämään kouluilta toiselle. Maskottien avulla esiteltiin koulu sekä kotipaikkakunta.


Puolalaisen projektikoulun oppilaat valitsivat maskotikseen haukan nimeltä ”Sokól”, koska koulun jalkapallojoukkueen symboli on haukka. Tšekistä saimme karhun nimeltä ”Ondrej”. He olivat valinneet maskotikseen karhun, sillä tšekkiläinen koulu sijaitsee Primdan kaupungissa, jonka vaakunassa on karhu. Espoosta valitsimme maskotiksemme hevosen nimeltä Tapio, sillä Espoo sijaitsee kuninkaantien varrella ja Espoon vaakunassa on hevosenkenkä.
Ensimmäisenä saimme paketin Puolasta, jossa oli heidän maskottinsa Sokól. Sokólin lisäksi postipaketissa oli oppilaiden tekemiä esityksiä kotikaupungistaan Mielzynistä, matkaesitteitä sekä puolalaisia makeisia. Kun paketti saapui koulullemme, se herätti suurta kiinnosta. Kierrätimme Sokólia koulussa ja valokuvasimme sen eri luokkahuoneissa. Teimme kuvista saksankielisen PowerPoint –esityksen, jonka liitimme Twinspaceen. Kohta sen jälkeen saimmekin tšekkiläisen Ondrejn koulullemme, jota myös kierrätimme koulussamme.

 

Kouluvierailumme jälkeen puolalainen Sokól tuli lähettää seuraavalle koululle eli Tšekkiin. Ja tšekkiläinen Ondrej Puolaan. Samaan pakettiin Sokólin kanssa laitoimme myös espoolaisen maskotin, Tapion. Teimme saksankielisiä esityksiä koulustamme ja Espoosta, jotka ladattiin Twinspaceen sekä printattiin värillisenä. Värilliset printit laitoimme Tapion mukana Tšekkiin.


Projekti on hyvin mielenkiintoinen ja hauska. Oppilaat innostuivat kierrättämään maskotteja koulussa ja valokuvamaan niitä. Oli aina todella mukavaa saada paketteja projektikouluilta ja tutkia yhdessä sen sisältö. Pienet keskieurooppalaiset kaupungit, puolalainen Mielzyn ja tšekkiläinen Pimda, tulivat oppilaille tutuksi. Oppilaiden suora kahdenvälinen kontakti jäi tosin puuttumaan projektista. Projektikouluissa ongelma oli tietokoneiden vähäinen määrä, joten heidän oppilaansa eivät päässeet helposti nettiin. On kuitenkin hienoa, että myös eurooppalaisilla kouluilla, joissa tietokoneet eivät ole oppilaiden aktiivisessa käytössä, on mahdollista osallistua eTwinning – projekteihin.
Antti Piiroinen
Mankkaan koulu, Espoo
eTwinning -lähettiläs