Turussa oli paikalle mennessäni ollut jo kolme päivää koolla opettajia 19 eri maasta, (Itävallasta, Belgiasta, Kyprokselta, Tšekistä, Saksasta, Tanskasta, Virosta, Espanjasta, Kreikasta, Kroatiasta, Islannista, Latviasta, Alankomaista, Norjasta, Puolasta, Portugalista, Ruotsista, Sloveniasta ja Suomesta), sillä Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO järjesti siellä Erasmus+ -kontakti-seminaarin aiheena ”Playing and Learning Child”.
eTwinning sopii mainiosti myös tuollaisten alle kouluikäisten projekteihin, joten lähdin mielelläni paikalle. Esitystä piti kyllä miettiä. Olen ollut viime vuosina pääasiallisesti 4.-6. -luokkalaisten opettaja, joten 4-vuotiaiden maailma on vähän vieraampi. Ja kansainvälisen seminaarin kielenä on tietenkin englanti, joten sekin piti ottaa huomioon. Olen kyllä aiemminkin kouluttanut paljon englanniksi, joten en ollut siitä huolissani.
Mietin pitkään, laitanko PowerPoint -esityksen pohjaksi tuollaisen suloisen pohjan vai pitäisikö käyttää jotain virallisempaan. Tuohon päädyin.
Käytin esityksessä paljon videoita, jolloin kuuntelijoiden kielitaidolla ei ollut niin väliä. Onneksi tekniikka toimi ja äänetkin kuuluivat hyvin. Osa esimerkkiprojekteista on toteutettu minun koulullani, osan löysin eTwinningin sivuilta tai suoraan YouTubesta. Hakusanalla "eTwinning" löytyy valtavasti osumia vaikka mistä palvelusta tai hakukoneesta...
Esitys meni mielestäni hyvin. Keskityin erilaisiin esimerkkeihin projektiaiheista, joita pienten oppilaiden kanssa voisi tehdä. Korostin kuitenkin koko ajan sitä, että kuulijani ovat oikeita asiantuntijoita projektien sisällöistä. Oli hienoa nähdä, miten osanottajat nyökyttelivät ja myhäilivät. Tieto taisi upota!
Ihan pienetkin lapset osaavat laulaa, leikkiä, pelata, piirtää ja askarrella, ottaa kuvia eri välineillä jne. Kunhan vain keksitään hyvä aihe projektille, ei lasten pieni ikä ole este, ehkä jopa päinvastoin! Teinit tuppaavat aina nolostelemaan vaikkapa Skype-yhteyksissä. Pienillä ei tällaisia estoja ole!
Hauska juttu oli muuten se, että kuulijoiden joukossa oli tanskalainen eTwinning-lähettiläs! Hän nappasi kuvan minusta puhumassa. Halasimme ilahtuneina toisiamme, sillä olemme tavanneet aiemminkin jossain seminaarissa. Suomessakin olisi muuten hyvä löytää joku päiväkodin opettaja tai esiopettaja meidän lähettiläiden joukkoon!
Tämän kertainen seminaari päättyi samana päivänä. Osallistujat jäivät vielä tekemään ryhmätöitä minun lähtiessäni kotia kohti, mutta hekin alkoivat siirtyä iltapäivällä lentokentälle. Minulle tuli vaikutelma, että he olivat löytäneet toisistaan hankekumppaneita Erasmus+ -kumppanuushankkeisiin, mutta että myös eTwinning tulisi olemaan mukana tulevissa projekteissa.
Kiitos koulutuskutsusta, Cimo!