Maskottimme maailmalla

Viime lukuvuonna kahdeksannen luokan B-saksan lukijat osallistuivat projektiin nimeltä ”Reisen macht uns Spaβ (= Matkustaminen on meistä hauskaa)”. Projektissa oli mukana kouluja Tšekistä, Puolasta ja Suomesta. Jokaisen koulun projektiryhmä hankki maskotin, joka jollain tavalla liittyi kouluun tai kotipaikkakuntaan. Maskotti lähetään postitse kiertämään kouluilta toiselle. Maskottien avulla esiteltiin koulu sekä kotipaikkakunta.

Puolalaisen projektikoulun oppilaat valitsivat maskotikseen haukan nimeltä ”Sokól”, koska koulun jalkapallojoukkueen symboli on haukka. Tšekistä saimme karhun nimeltä ”Ondrej”. He olivat valinneet maskotikseen karhun, sillä tšekkiläinen koulu sijaitsee Primdan kaupungissa, jonka vaakunassa on karhu. Espoosta valitsimme maskotiksemme hevosen nimeltä Tapio, sillä Espoo sijaitsee kuninkaantien varrella ja Espoon vaakunassa on hevosenkenkä.

Ensimmäisenä saimme paketin Puolasta, jossa oli heidän maskottinsa Sokól. Sokólin lisäksi postipaketissa oli oppilaiden tekemiä esityksiä kotikaupungistaan Mielzynistä, matkaesitteitä sekä puolalaisia makeisia. Kun paketti saapui koulullemme, se herätti suurta kiinnosta. Kierrätimme Sokólia koulussa ja valokuvasimme sen eri luokkahuoneissa. Teimme kuvista saksankielisen PowerPoint –esityksen, jonka liitimme Twinspaceen. Kohta sen jälkeen saimmekin tšekkiläisen Ondrejn koulullemme, jota myös kierrätimme koulussamme.

 

Kouluvierailumme jälkeen puolalainen Sokól tuli lähettää seuraavalle koululle eli Tšekkiin. Ja tšekkiläinen Ondrej Puolaan. Samaan pakettiin Sokólin kanssa laitoimme myös espoolaisen maskotin, Tapion. Teimme saksankielisiä esityksiä koulustamme ja Espoosta, jotka ladattiin Twinspaceen sekä printattiin värillisenä. Värilliset printit laitoimme Tapion mukana Tšekkiin.

Projekti on hyvin mielenkiintoinen ja hauska. Oppilaat innostuivat kierrättämään maskotteja koulussa ja valokuvamaan niitä. Oli aina todella mukavaa saada paketteja projektikouluilta ja tutkia yhdessä sen sisältö. Pienet keskieurooppalaiset kaupungit, puolalainen Mielzyn ja tšekkiläinen Pimda, tulivat oppilaille tutuksi. Oppilaiden suora kahdenvälinen kontakti jäi tosin puuttumaan projektista. Projektikouluissa ongelma oli tietokoneiden vähäinen määrä, joten heidän oppilaansa eivät päässeet helposti nettiin. On kuitenkin hienoa, että myös eurooppalaisilla kouluilla, joissa tietokoneet eivät ole oppilaiden aktiivisessa käytössä, on mahdollista osallistua eTwinning – projekteihin.

Antti Piiroinen

Mankkaan koulu, Espoo

eTwinning -lähettiläs

Digiyhteiskunnan kansalaisia kasvattamaan

Kukaan ei enää kiistä tieto- ja viestintäteknologian asemaa yhtenä nopeasti digitalisoituvan yhteiskunnan perustaidoista. Siihen liittyy myös vahva sosiaalinen ulottuvuus. ”Digital Citizenship” on eTwinningin tämän kouluvuoden pääteema ja se oli vahvasti esillä myös vuotuisessa eTwinning-konferenssissa Ateenassa lokakuun lopussa.

Internetin turvallinen käyttö on yksi opetuksen keskeinen tavoite uuden opetussuunnitelman mukaan. Asianmukaisella toiminnalla pystymme torjumaan useita meihin kohdistuvia mahdollisia uhkia. On tärkeää ymmärtää laillisuuden rajat, joiden ulkopuolelle helposti luiskahdetaan kun tekijänoikeuksia loukataan, solvataan tai kiusataan toisia, levitetään vihapuhetta tai tunkeudutaan laittomin keinoin toisten koneille tai palvelimille (hakkerointi). Lasten ja nuorten tulee ymmärtää, mihin näiden rajojen rikkominen saattaa johtaa.

Toinen tärkeä aspekti on ns. digitaalinen jalanjälki. Minkälaisia tietoja, kuvia tai videoita itsestämme haluamme jakaa internetissä, jossa ne saattavat hetkessä levitä kaiken maailman hämmästeltäviksi ja jonne ne jäävät mahdollisesti ikiajoiksi. Hauskalta tuntuva pila voi seuraavana päivänä muuttua asiaksi, joka tuottaa tuskaa ja häpeää vuosien ajan.

Toimiminen digitaalisen yhteiskunnan jäsenenä edellyttää monenlaisia taitoja ja osaamista. Palvelut siirtyvät enenevässä määrin nettiin.  Netissä maksetaan laskuja, varataan matkalippuja, tehdään veroilmoitus tai varataan aika lääkärille. Nykyaikana nuoret myös verkostoituvat ja viestivät laajasti WhatsAppissa, Instagramissa ja Facebookissa. Se kuuluu digiyhteiskunnan jäsenyyteen. Globaaleissa verkostoissa ei pärjää ilman vuorovaikutus- ja interkulttuurisia taitoja. Näiden piirien ulkopuolelle jääminen merkitsee helposti sosiaalista syrjäytymistä.

Eurooppalaisessa yhteistyössä katsotaan vielä laajemmalle. Digiyhteiskunnan kansalaisuuteen kuuluu myös vastuullisuus kestävästä kehityksestä ja yhteisten arvojen puolustaminen. Yhteiskunnan digitalisoituminen ja jatkuvasti kehittyvät teknologiat eivät saa merkitä eriarvoisuuden lisääntymistä ja digitaalisen kuilun repeämistä kalliita laitteita käyttävien ”diginatiivien” ja teknologiasta vähemmän kiinnostuneiden välille. On tärkeää keskustella yhdessä, esimerkiksi eTwinning-projektissa, mitä on teknologian kestävä käyttö ja miten internet parhaimmillaan tukee avoimuutta, yhdenvertaisuutta, sananvapautta ja demokratiaa, ei vain ”totuuden jälkeistä” viestintää.

eTwinning-konferenssin avauspäivän pääpuhuja oli Emma Mulqueeny. Hänellä oli vahva usko nuoriin ja heidän ymmärrykseensä. ”Puhutaan mieluummin ihmisten internetistä kuin esineiden internetistä”, hän sanoi. Hän lainasi presidentti Obaman neuvoa tyttärelleen: ”Be useful, be kind”. Nykymaailmassa me edelleen tarvitsemme ihmisiä, jotka haluavat tehdä työtä yhteiskunnan hyväksi ja välittävät toisistaan, internetissä tai ei.

Tutustu julkaisuun: "Growing Digital Citizens - developing Active Citizenship through eTwinning"