Minkälainen on laadukas kansainvälinen yhteistyöprojekti? Kriteerejä voisi luetella loputtomiin ja samalla pikkuhiljaa tukahduttaa opettajien ja oppilaiden orastavan kiinnostuksen.
Mikään projekti ei ole samanlainen kuin muut, vaikka aihepiiri ja formaatti olisivat samat. Hyvä projekti lähtee osallistujien tarpeista, on prosessina joustava ja aina tekijöidensä näköinen.
Ilo
”Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa.” Minulle eTwinningissä parasta oli saada nähdä oppilaissa syttynyt oppimisen ilo. Ilo nousi aidoista kohtaamisista, siitä, että unohdettiin hetkeksi oppikirjat ja hypättiin oikeaan maailmaan. Oma arkipäivän elämä (”aina tätä samaa”) tuli näkyväksi ja merkitykselliseksi, kun kumppanioppilas osoitti kiinnostusta, kyseli ja ihmetteli (”Tarjotaanko teille koulussa ilmainen ateria?”). Oma koulu ja lähiympäristö (”tylsää, tylsää”) näyttäytyivät kiinnostavina ja antoisina, kun niitä tarkasteli kreikkalaisin silmin (metsä, järvet, ladut, jäähalli).
Olisiko niin, että (oppimisen) ilo usein syntyy, kun tulee tunne, että sen sijaan, että ollaan koulussa ja luokkahuoneessa ja opiskellaan asioita, ollaankin oikeassa maailmassa ja tehdään oikeita asioita. Viime mainittuun liittyvät positiiviset elämykset ja tunteet vahvistavat oppimista ja tekevät pysyviä jälkiä muistiin.
 |
| Kuva: Jenni Decandia |
Motivaatio
Olimme aloittaneet uuden eTwinning-projektin. Oppilaat olivat kirjoittaneet itsestään pienet esittelyt keskustelualueelle ja menimme kaikki yhdessä pari päivää myöhemmin tutkimaan, oliko kukaan saanut vastauksia. Eräs oppilaistani, poika, jolla oli aika huono itsetunto eikä kielen opiskelukaan oikein sujunut, tuli luokseni säteillen ilosta. ”Opettaja, opettaja, olen saanut kirjeen. En ole koskaan elämässäni ennen saanut kirjettä. Voinko vastata heti? Opettaja, miten sanotaan…, miten kysytään…?” Siinä olisivat kostuneet paatuneemmankin open silmät.
Halu kertoa, viestiä ja käyttää vierasta kieltä syttyi siinä hetkessä, tosielämän kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa.
 |
| Kuva: Pixabay |
Onnistumiset
Monelle ei itsensä ilmaisu kirjoittamalla ole luontevaa tai helppoa. Lukeminenkin ahdistaa. Somea selataan ja syötettä silmäillään. Jos osallistutaan aktiivisemmin, ladataan kuvia tai keloja tai meemejä. Kuinka usein muistamme kysyä oppilailta: Mikä on sinun supervoimasi? Haluatko tehdä videoklippejä tai meemejä? Olisiko sarjakuva tai juliste sinun juttusi? Tykkäätkö jutella ja pohdiskella ryhmässä vai teetkö mieluummin yksin?
Mitä pienempi lapsi, sitä vilpittömämmin hän ihastuu omista tuotoksistaan ja on niistä ylpeä. Lapsilla luovuus ei tunne rajoja. Miten me onnistumme nujertamaan lapsen luovuuden jo yläkouluun mennessä? Voisiko yksi syy olla se, että kaikkien on tehtävä sama asia, samalla tavoin, samassa ajassa, mallin mukaan? Vain yksi vastaus on oikea. No, ehkä värin saa itse valita. Ei juuri kannusta innovoimaan.
eTwinningissä tehdään yhdessä. Jokainen voi hyödyntää omia supervoimiaan. Voidaan tehdä kumppaniluokan kanssa vaikka digilehti, jossa on lyhyitä juttuja, verkkotehtäviä, pikkuvideoita, esityksiä, sarjakuvia ja mitä vain sovittuun teemaan liittyvää päähän pälkähtää. Tai olisiko lehdessä omat osastot eri asioille: urheilulle, kulttuurille, luonnolle, ajankohtaisille asioille jne. Kaikki upotettuna yhteiselle alustalle esimerkiksi Twinspaceen.
 |
| Kuva: Jenni Decandia |
Laatu
Laatu syntyy monista asioista. Osa niistä on helposti todennettavia tai mitattavia, kuten kuinka hyvin hankkeen tavoitteet liittyvät opetussuunnitelmaan ja onko nämä tavoitteet saavutettu. Tai kuinka paljon oppilaat tekevät yhdessä, mieluiten yli maiden rajojen, pareissa tai pienissä ryhmissä ja miten eri laaja-alaiset taidot kehittyvät hankkeen aikana.
Tärkeää on myös osallistaa erilaiset oppijat (omien vahvuuksien hyödyntäminen) projektin kaikissa eri vaiheissa. Kun oppilaat osallistuvat jo alkuvaiheessa projektin ideointiin, aiheen valintaan ja suunnitteluun, he samalla sitoutuvat koko prosessiin loppuarviointiin saakka.
Mutta miten mitataan oppimisen iloa, motivaatiota, luovuutta ja onnistumisen elämyksiä? Ovatko ne sittenkin laadukkaan oppimisen tärkein tekijä.
