Kahden aallon harjalla – eTwinning 20 v. tiennäyttäjänä

Kun tällainen juhlavuosi saavutetaan, on luvallista ja ehkä hyväkin katsella taaksepäin ja miettiä mitä kaikkea on tapahtunut.

20 vuotta sitten koulut ottivat ensiaskeleitaan tietotekniikan opetuskäytössä. Itse toimin vuosina 2002-2005 opettajien opefi-kouluttajana. Ensimmäisinä vuosina ohjasin opettajia sähköpostin ja internetin käyttöön. 240 oppilaan koulussamme oli muutama tietokone opettajien käyttöön ja yksi tietokoneluokka. Luokan sai varata opehuoneen seinällä olevasta varauskalenterista. Siinä oli aina runsaasti tyhjää tilaa. Pääasiallisesti tietokoneluokkaa käytettiin tekstinkäsittelyn harjoitteluun. Opettajia oli vaikea motivoida tietotekniikan opetuskäyttöön, koska puuttui pedagogisesti mielekkäitä toimintamalleja. 

Opettajien ideoima, opetuskäyttöön tarkoitettu verkko-oppimisympäristö 

eTwinning tuli aallon harjalla, kun suuri osa Eurooppaa taisteli vielä pätkivien tai olemattomien nettiyhteyksien ja toimimattomien laitteiden kanssa. Uskallettiin nähdä pidemmälle tulevaisuuteen ja uskottiin yhteiseen Eurooppaan, jonka vahvistamiseksi tarvittiin laajamittaista oppilaiden verkkoyhteistyötä yli maiden rajojen. eTwinning mahdollisti kansainvälisen yhteistyön volyymin moninkertaistamisen.

eTwinning vastasi moniin 2000-luvun alun haasteisiin. Se oli ja on maksuton oppimisympäristö, jossa tietotekniikan käyttö palvelee monia pedagogisia tavoitteita. Kun yhteistyötä tehdään yli rajojen, verkon ja tietotekniikan käyttö on yhtä aikaa välttämätöntä ja merkityksellistä. Englannin opettajana oli valtavan hienoa nähdä, kuinka omat oppilaat innostuivat vuorovaikutuksesta ja viestinnästä vieraalla kielellä. Vuonna 2006 kuvasin projektia näin:

”(eTwinning) oppimisympäristöstä on muodostunut eräänlainen virtuaalinen kadunkulma, jossa hengaillaan, kun ei ole muuta tekemistä. Se on turvallinen paikka, jossa voi tavata kavereita ja, mikä parasta, oppia samalla. Viiden kuukauden aikana oppilaat ovat kirjoittaneet 527 kirjettä, lähettäneet 1417 viestiä ja kirjoittaneet chatissa 3237 repliikkiä.”

Lisäksi vastattiin kyselyihin, tehtiin oppimistehtäviä ja tutustuttiin kumppanimaan kieleen ja kulttuuriin esimerkiksi laatimalla esityksiä. Voi vain kuvitella, miten paljon oppilaiden viestintä- ja digitaidot kehittyivät. 

Opettajalle motivaattorina toimi halu yhdistää ystävyysluokkatoiminta, kansainvälisyyskasvatus ja tieto- ja viestintätekniikan käyttö englannin opetukseen pedagogisesti mielekkäällä tavalla. Tavoitteena oli myös irrottautua englannin oppikirjojen paperinmakuisista harjoituksista, avata ovi Eurooppaan ja päästä samalla käyttämään englantia aidoissa viestintätilanteissa oikeiden ihmisten kanssa.

Laaja-alaiset taidot ja globaalikansalaisuus

2010-luku toi mukanaan uusia haasteita ja kasvavan huolen maapallostamme. Suomessa käynnistyi ennennäkemättömän laaja opetussuunnitelmien uudistusprosessi. Keskusteluun ja ideointiin osallistuivat opettajien ja oppilaiden lisäksi järjestöt ja yliopistot kaikkialta Suomesta. Työ tehtiin pieteetillä eri tahoja kuunnellen. 

Keskeinen uudistus oli vahva orientaatio laaja-alaisten taitojen opetukseen. Nopeasti muuttuvan tiedon sijasta tarvittiin osaamista ja taitoja. Tämä edellytti oppilaskeskeisiä, oppilaiden aktiivisuuteen perustuvia opetusmenetelmiä, jotka tutkivat luovaa ajattelua, sekä ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitoja. 

Perusopetuksen OPS:n perusteissa L5:n kuvauksessa sanotaan: ”Oppilaat saavat perusopetuksen aikana kokemuksia tvt:n käytöstä myös kansainvälisessä vuorovaikutuksessa.” Hienoa, ajattelin tuolloin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ”oppilaat saavat perusopetuksen aikana kokemuksia eTwinningistä”. 

Enää ei siis voinut sanoa, että eTwinning sopisi paremmin kv-kerhon toimintaan. Ei suinkaan, eTwinning oli ja on erinomainen tapa integroida laaja-alaisen osaamisen taitojen harjoittelua minkä tahansa oppiaineen opiskeluun. 

Oheisessa kaaviossa näkyy, mitkä taidot eTwinningissä erityisesti kehittyvät. L2 ja L5 lienevät itsestään selviä. L7 eli osallistuminen ja vaikuttaminen ovat oppilaskeskeisen lähestymistavan kannalta välttämättömiä avaintaitoja. Kestävän tulevaisuuden rakentaminen taasen liittyy siihen, että eTwinningissä yksi tavoite on vastuullinen maailmankansalaisuus. Siinä ei matkailla ja siten sen aiheuttama hiilijalanjälki on hyvin kohtuullinen.

Toinen (silloin) uuden opetussuunnitelman lanseeraama lähestymistapa oppimiseen oli monialaisuus. Se suitsittiin melko pian 1-2 kertaa lukuvuodessa toteutettaviin mok-jaksoihin. Monialainen oppiminen on kuitenkin paljon enemmän kuin vähäisellä kunniahimolla toteutetut mokit. Monialaisuus on erittäin tehokas oppimismenetelmä, jossa opetellaan useita eri taitoja ja oppimissisältöjä samanaikaisesti ja lähestytään ongelmia eri näkökulmista. eTwinningissä on aina mukana tvt-taidot ja vieraan kielen vuorovaikutus- ja viestintätaidot, lisäksi sisältö voidaan rakennella esimerkiksi ympäristötiedon, terveystiedon ja/tai kuvataiteen sisällöistä ja tavoitteista. 

Ystävyys, yhteisöllisyys ja aito vuorovaikutus

Olen koordinoinut useita eri eTwinning projekteja 10-15-vuotiaille. Yhteistyökumppaneita minulla on ollut melkein kaikista Euroopan maista. Olemme yhdessä oppineet toinen toisiltamme. Me kasvatamme ensimmäistä sukupolvea, joka käy koulua ja tekee työtä yhdistyneessä Euroopassa ja aidosti globalisoituneessa maailmassa. Se on valtava haaste. Ystävyys, yhteisöllisyys ja aito vuorovaikutus muodostavat sen kivijalan, jolle toivoisin tulevaisuuden maailman rakentuvan. Sitä on myös eTwinning parhaimmillaan.