Minähän siirryin 14 vuoden jälkeen ihanalta, idylliseltä Ohkolan kyläkoululta työskentelemään 700 oppilaan Riihenmäen yhtenäiskoululle täällä Mäntsälässä. Yläkoulun puoli rakennettiin 20 vuotta sitten ja alakoulun puoli otettiin käyttöön elokuussa. Kaikki kymmenet eTwinning-projektini on tähän mennessä toteutettu Ohkolassa, nyt on Riihenmäen koulun vuoro.
Olen ollut koko urani töissä noin 100 oppilaan kouluilla, joten monen kymmenen hengen opettajanhuone on suuri muutos. Ilahduttavaa on ollut se, että miten eTwinning on alkanut jalkautua. Yläkoululla on tosin toteutettu jo joitain projekteja aiemminkin, mutta erityisesti alakoululla ollaan nyt aktiivisia.
Suuri merkitys on sillä, että minä, kokeneena etwinnaajana, olen pystynyt tarjoamaan apua ja tukea projektin eri vaiheissa, toisille enemmän, toisille vähemmän. Jokaisella jo yhdenkin eTwinning-projektin toteuttaneella opettajalla on hieno mahdollisuus auttaa kollegoitaan omien projektien käynnistämisessä. Tämä on aina hyvä muistaa. Usein jo pelkkä tieto siitä, että voi jakaa kokemuksiaan jonkun kanssa, riittää rohkaisuksi uuden asian edessä.
Koulumme molemmat kakkosluokat ovat yhdessä mukana hauskassa projektissa P is for Pete the Cat.
Luokanopettajat tekevät sovittuja juttuja omien oppilaidensa kanssa muilla tunneilla ja aina perjantaisin, kun minä olen mukana tunneilla, katsomme yhdessä, mitä kivaa projektin sivuille on ilmestynyt viime kerran jälkeen. Tähän mennessä on piirretty Pete-kissan kuva, harjoiteltu englannin kielisiä värejä sekä perhesanoja. Tällä viikolla äänitetään vielä joululaulutervehdys.
Ihana englanninopettajamme on myös mukana vaikka missä. Juuri tänään hän kantoi opettajanhuoneeseen valtavan kirjekuoren, jonka sisältä paljastui jostain päin Eurooppaa lähetetettyjä joulukortteja. Hän teki omien oppilaidensa kanssa kortteja toiseen suuntaan pari viikkoa sitten. Projektin nimi on Personalized Christmas Card Exhange. Hauska, helpohko tapa aloittaa etwinnaamista. Hän myös mainitsi jo toivovansa minua digitutorin roolissa keväällä mukaan tunneille, jossa tehdään jotain haastavampaa projektia. Mielelläni menen!
Viime viikolla saksalainen eTwinning-ystäväni kyseli viitosia koulultani mukaan projektiin. Kysyin asiaa ja ilokseni kaksi viidettä luokkaamme lähtee mukaan. Saksastakin on kaksi opettajaa. Molempien maiden opettajat verkostoituivat jo Facebookissa, joten nyt minä voin astua taaemmas ja katsoa, tarvitaanko apuani jossain vaiheessa. Kevätlukukaudella heillä on alkamassa jotain kiinnostavaa englannin kielellä.
Minä itse olen toteuttamassa oppilaitteni kanssa jälleen ketjureaktioprojektia, European Chain Reaction 2018. Meillä ketjureaktioita rakentavat omat neloseni ja yksi viides luokka. Näin pystymme tekemään yhteistyötä myös koulumme sisällä yli luokkarajojen. Kevätlukukauden ensimmäisellä viikolla sitten rakennetaan ja kuvataan...
Mahtava lauluprojekti, Schoolovision 2018, on koulumme ohjelmassa keväällä. Yläkoululaiset musiikin valinnaiskurssilaiset säveltävät ja sanoittavat kappaleen ja alakoulun oppilaista etsitään laulajat.
Yläkoululta muuten kotitalousopettaja pohti mahdollisuutta toteuttaa jotain kansainvälisiin ruokiin liittyvää jaksoa eTwinning-projektin kautta...
On tärkeää puhua projekteista yhteisissä tilanteissa, luvata apua tarvittaessa ja antaa oppilaiden loistaa! Mutta nyt alkaa olla aika jäädä lomalle eli hyvää joulua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti