Syksyllä käyttöön otettavissa opetussuunnitelma perusteissa todetaan näin:
"Oppilaat kasvavat maailmaan, joka on kulttuurisesti, kielellisesti, uskonnollisesti ja katsomuksellisesti moninainen".
Lapset ovat lähtökohtaisesti avarakatseisia ja ennakkoluulottomia. Hyvä niin. Maailma on pullollaan kiinnostavia asioita. Ihmiset voivat olla helposti yhteydessä toisiinsa ja uutisia tulee silmien eteen joka puolelta.
"Oppilaita ohjataan näkemään kulttuurinen moninaisuus lähtökohtaisesti myönteisenä voimavarana. Samalla heitä ohjataan tunnistamaan, miten kulttuurit, uskonnot ja katsomukset vaikuttavat yhteiskunnassa ja arjessa, miten media muokkaa kulttuuria sekä pohtimaan myös, millaisia asioita ei voida ihmisoikeuksien vastaisena hyväksyä."
eTwinningin avulla voidaan oppilaita tutustuttaa erilaisiin kulttuureihin ja tapoihin. Projektien sisällöt voidaan aina valita kiinnostuksen, tarpeen tai mahdollisuuksien mukaan. Toisaalta olen huomannut monta kertaa, että oppilaat ovatkin saattaneet oppia enemmän omasta alueestaan miettiessään mitä ulkomaisille projektikumppaneille halutaan kertoa maastamme. Tähän kannustaa myös opetussuunnitelma:
"Oppilaat oppivat tuntemaan ja arvostamaan elinympäristöään ja sen kulttuuriperintöä sekä omia
sosiaalisia, kulttuurisia, uskonnollisia, katsomuksellisia ja kielellisiä juuriaan."
Kakkosluokkalaiset oppivat viime vuonna, kuka on Suomen presidentti. Saimme jopa presidentin kansliasta ystävällisen viestin, jossa kehuttiin projektiamme "Northern Friends". Siinä noin 8-vuotiaat lapset Pohjoismaista sekä Baltiasta esittelivät toisilleen hallitsijoiden lisäksi mm. kansalliseläimiä ja -kasveja, pääkaupunkeja ja lippuja. Lapset askartelivat itse kaikki jutut ja videot kuvattiin iPadilla.
"Kouluyhteisössä ja koulun ulkopuolella tehtävässä yhteistyössä oppilaat oppivat havaitsemaan kulttuurisia erityispiirteitä ja toimimaan joustavasti eri ympäristöissä. Heitä kasvatetaan kohtaamaan arvostavasti muita ihmisiä sekä noudattamaan hyviä tapoja."
Kouluissa toimii usein hienosti isompien ja pienempien oppilaiden yhteistyö. Näin myös kansainvälisisissä projekteissa. Vanhempi oppilas tuntee itsensä tarpeelliseksi ja hyödylliseksi, nuorempi pääsee avustettuna mukaan johonkin jännittävään ja ehkä haastavaankin. Yhdessä tekeminen palvelee molempia. Olen monta kertaa hyödyntänyt tätä asetelmaa niin, että alkuoppilas on vaikkapa askarrellut jonkin kivan jutun ja isompi on kirjoittanut englanniksi pienemmän oppilaan terveiset mukaan.
Kolmasluokkalaisten kanssa puhuimme viikottain Skype-puhelun Ranskaan. Oppilaani olivat juuri aloittaneet englannin opiskelun. Keskustelun tueksi oli molempien maiden oppilailla teksti edessään. Sitä oli harjoiteltu jo etukäteen. Tässä esimerkki:
What's your name?
France: Hello!
Finland: Hello!
France: What's your name?
Finland: My name is ________________. What's your name?
France: My name is ________________.
Finland: How old are you?
France: I'm ___. How old are you?
Finland: I'm ___. Bye!
France: Bye!
Tässä video yhdestä puhelustamme ihan siinä alkuvaiheissa. Tämä on puolen tunnin video, joten et ehkä jaksa katsoa sitä kokonaan... Minä pysyin aina ihan tuossa kulloisenkin puhujan vieressä ja autoin tarvittaessa. Muu luokka teki hiljakseen kuvaamataidon töitä taustalla. Kaikki kuulivat kaikkien puhelut ja ihan jokainen oppi puhelun lauseet kunnolla!
Musiikki on myös asia, joka ei vaadi kielitaitoa. Opetimme muutaman vuoden takaisessa projektissa lauluja omalla kielellämme muille eurooppalaisille koululaisille. Tässä ensin video, jolla laulamme ja leikimme "Pää, olkapää, peppu" -laulua.
Muutaman viikon kuluttua meille lähetettiin tämä alla oleva, uskomaton video. Ei uskoisi, etteivät lapset ole suomalaisia, vaan puolalaisia! Kyllä oli taas ihmettelemistä ja ihastelemista oppilaiden joukossa!
Pienten lasten kanssa onnistuu myös aina erilaiset piirtämistä tai askartelemista hyödyntävät projektit. Esimerkkinä tästä voisi olla kolmena peräkkäisenä vuonna toteutettu " ... full of spring..." -projektit. "The tree full of spring birds, The garden full of spring flowers and The garden full of spring butterflies". Alkuoppilaat askartelivat, kolmos-neloset kirjoittivat ja koristelivat kirjekuoret, viitos-kuutoset askartelivat liput ja maiden nimet liitettäväksi meille lähetettyihin tuotoksiin. Muutaman viikon aikana saapuneet kirjekuoret sisältöineen toivat iloa koko koululle!
Kiva projekti oli myös You + Me = Fun!, jossa kakkosluokkalaiset keksivät ympäristöstään matemaattisia tehtäviä. Minä kuvasin ja käänsin kysymyksen englanniksi. Valmiit tehtävät lähetettiin hollantilaisille projektikumppaneille ja päinvastoin.
Ulkomailta tulleiden tehtävien ratkaiseminen oli motivoivaa ja pisti lapset kuin huomaamattaan harjoittelemaan päässälaskuja ja yhtälönratkaisua.
Pienet oppilaat ovat aivan ihania projektin jäseniä! He ryhtyvät innolla toimeen, ovat aivan täpinöissään saadessaan jotain kautta viestiä ulkomailta ja oppivat siinä samalla paitsi oikeita faktatietoja, myös elämässä tuiki tarpeellisia oppeja erilaisuudesta.
Ja on hyvä muistaa myös se, että me täällä Suomessa aloitamme koulun vasta myöhään verrattuna melkein koko muuhun maailmaan. eTwinning-projektit eivät siis rajoitu vain kouluikään, vaan jo varhaiskasvatuksessa pääsee mukaan. Juuri nyt 4-11 -vuotiaiden projekteihin etsitään kumppaneita yli 20 000 viestissä...
(kuvakaappaus 23.3.2016 eTwinningin kumppanifoorumilta)
Kiitos paljon, Sari, innostavia ja kannustavia esimerkkejä!
VastaaPoista