Suomalainen peruskoulu on muutoksen tilassa monin eri tavoin; Suomeen on tullut entistä enemmän maahanmuuttajia ja heidän lapsiaan, jotka muuttavat koulua entistä avoimemmaksi ja suvaitsevaisemmaksi. Samalla erilainen vihapuhe on lisääntynyt, ja tarve miettiä omia asenteitamme on tullut ajankohtaisemmaksi. Emme enää opeta ainoastaan kantasuomalaisia luokkia, vaan luokkahuoneisiimme on tullut muita etnisyyksiä, uskontoja ja kieliä, ja moninaisuus kaikkine muotoineen on lisääntynyt. Samalla meidän tulee instituutiona ja opettajina miettiä kulttuurisensitiivisen opetusotteen tärkeyttä luokkahuoneessa. Me saatamme, tahattomasti, esittää arvoja ja asenteita itsestäänselvyyksinä, mikä ei enää monikulttuuristuvassa koulussa ja yhteiskunnassa palvele kenenkään etuja, sillä silloin rajaamme osan oppilaistamme vähemmistöön.
Mitä tarkoittaa antirasistinen ja kulttuurisensitiivinen pedagogiikka?
Kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa oppilaiden taustan huomioonottamista. On tiedostettava, että uskonnot, etnisyys ja kieli luovat erilaisen oppijan viitekehyksen, jonka kautta oppija joko kokee yhteenkuuluvuutta ryhmässä, tai kokee erottautuvansa muusta ryhmästä.
Kulttuurien sisällä on moninaisuutta, eikä oppilasta voi kohdata vain kulttuurin edustajana. Opettajan tulisi aina muistaa oppilaiden olevan yksilöitä. Kulttuurisensitiivinen työote on kiinnostusta toista kohtaan ja avoimuutta sitä kohtaan, miten sanoitamme asioita ja miten kohtaamme oppilaat. Kulttuurisensitiivinen opettaja tunnistaa oman kulttuurinsa ja tiedostaa sen vaikutukset ajattelussaan ja käyttäytymisessään. Tällainen opettaja pystyy reflektoimaan omaa rooliaan, ja asemaansa kouluinstituution edustajana, ja on motivoitunut syrjimättömän ilmapiirin rakentamiseen.
Rasismi on aina kytköksissä valtasuhteisiin, ja koulunkin tulee tiedostaa asemansa arvojen ja asenteiden luojana, ja välittäjänä. Onkin hyvä pohdiskella oman koulun sisällä, olisiko tarpeen luoda toimintatapoja, ja ohjeistus antirasistisen ympäristön luomiselle; tällöin oppilaille on selkeää, miten toimitaan, jos rasismia nähdään koulutovereiden käytöksessä, ja opettajat ovat tietoisempia siitä, miten ennen yhtenäiskulttuurinen Suomi on myös murroksessa tällä hetkellä.
Oppilaiden turvallisemman tilan periaatteet voi tiivistää esim. kuuteen kohtaan:
- Kunnioita toisen fyysistä ja psyykkistä tilaa
- Älä ivaa tai pilkkaa ketään, etenkään ulkonäön perusteella. Tämä vain ylläpitää stereotypioita.
- Älä tee oletuksia kenenkään ulkonäköön tai toimintaan perustuen. Olemme kaikki yksilöitä.
- Anna tilaa keskusteluissa. Anna kaikille mahdollisuus käyttää puheenvuoro.
- Kuuntele ja opi. Ota vastaan uudet puheenaiheet, näkökulmat ja henkilöt ennakkoluulottomasti ja uteliaaana.
- Pyydäthän anteeksi jos olet loukannut muita.
Miten eTwinning palvelee antirasistisen ja kulttuurisensitiivisen opettamisen lähestymistapaa?
Meille on varmasti selvää, että eTwinning on loistava työväline antirasistiseen ja stereotypioita vähentävään työhön. Oli itse eTwinning -yhteistyön aihe mikä hyvänsä, on siinä aina mahdollisuus kansainväliseen kokemukseen ja yhteistyöhön toisten kulttuurien edustajien kanssa, ja enenevässä määrin monikulttuuristen koulujen kanssa. Onkin hyvä keskustella yhteistyön alkaessa, halutaanko aluksi, tutustumisen ohessa, myös keskustella ja luoda oppilaiden keskinäiset yhteistyön säännöt. Tällöin luodaan hyvä vire jo alussa yhteistyölle osapuolten miettiessä antirasistisen lähestymistavan mukaisesti omat säännöt keskinäiselle yhteistyölle, ja keskustelulle. Näin luodaan ilmapiiri, joka on turvallinen kaikille osallistujille, ja kaikkien etnisyyksien ja uskontojen edustajat saavat kokea olevansa osa yhteistä kokemusta. Myös opettajat voivat miettiä, onko tarvetta reflektoida kulttuurisensitiivisesti pedagogisten valintojen tärkeyttä.
