Miten lisään hyvinvointia koulussa antirasismin kautta?

 

Suomalainen peruskoulu on muutoksen tilassa monin eri tavoin; Suomeen on tullut entistä enemmän maahanmuuttajia ja heidän lapsiaan, jotka muuttavat koulua entistä avoimemmaksi ja suvaitsevaisemmaksi. Samalla erilainen vihapuhe on lisääntynyt, ja tarve miettiä omia asenteitamme on tullut ajankohtaisemmaksi. Emme enää opeta ainoastaan kantasuomalaisia luokkia, vaan luokkahuoneisiimme on tullut muita etnisyyksiä, uskontoja ja kieliä, ja moninaisuus kaikkine muotoineen on lisääntynyt. Samalla meidän tulee instituutiona ja opettajina miettiä kulttuurisensitiivisen opetusotteen tärkeyttä luokkahuoneessa. Me saatamme, tahattomasti, esittää arvoja ja asenteita itsestäänselvyyksinä, mikä ei enää monikulttuuristuvassa koulussa ja yhteiskunnassa palvele kenenkään etuja, sillä silloin rajaamme osan oppilaistamme vähemmistöön.

Mitä tarkoittaa antirasistinen ja kulttuurisensitiivinen pedagogiikka?

Kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa oppilaiden taustan huomioonottamista. On tiedostettava, että uskonnot, etnisyys ja kieli luovat erilaisen oppijan viitekehyksen, jonka kautta oppija joko kokee yhteenkuuluvuutta ryhmässä, tai kokee erottautuvansa muusta ryhmästä.

Kulttuurien sisällä on moninaisuutta, eikä oppilasta voi kohdata vain kulttuurin edustajana. Opettajan tulisi aina muistaa oppilaiden olevan yksilöitä. Kulttuurisensitiivinen työote on kiinnostusta toista kohtaan ja avoimuutta sitä kohtaan, miten sanoitamme asioita ja miten kohtaamme oppilaat. Kulttuurisensitiivinen opettaja tunnistaa oman kulttuurinsa ja tiedostaa sen vaikutukset ajattelussaan ja käyttäytymisessään. Tällainen  opettaja pystyy reflektoimaan omaa rooliaan, ja asemaansa kouluinstituution edustajana, ja on motivoitunut syrjimättömän ilmapiirin rakentamiseen. 

Rasismi on aina kytköksissä valtasuhteisiin, ja koulunkin tulee tiedostaa asemansa arvojen ja asenteiden luojana, ja välittäjänä. Onkin hyvä pohdiskella oman koulun sisällä, olisiko tarpeen luoda toimintatapoja, ja ohjeistus antirasistisen ympäristön luomiselle; tällöin oppilaille on selkeää, miten toimitaan, jos rasismia nähdään koulutovereiden käytöksessä, ja opettajat ovat tietoisempia siitä, miten ennen yhtenäiskulttuurinen Suomi on myös murroksessa tällä hetkellä.

Oppilaiden turvallisemman tilan periaatteet voi tiivistää esim. kuuteen kohtaan:

1. Kunnioita toisen fyysistä ja psyykkistä tilaa
2. Älä ivaa tai pilkkaa ketään, etenkään ulkonäön perusteella. Tämä vain ylläpitää stereotypioita.
3. Älä tee oletuksia kenenkään ulkonäköön tai toimintaan perustuen. Olemme kaikki yksilöitä.
4. Anna tilaa keskusteluissa. Anna kaikille mahdollisuus käyttää puheenvuoro.
5. Kuuntele ja opi. Ota vastaan uudet puheenaiheet, näkökulmat ja henkilöt ennakkoluulottomasti ja uteliaaana.
6. Pyydäthän anteeksi jos olet loukannut muita.

Miten eTwinning palvelee antirasistisen ja kulttuurisensitiivisen opettamisen lähestymistapaa?

Meille on varmasti selvää, että eTwinning on loistava työväline antirasistiseen ja stereotypioita vähentävään työhön. Oli itse eTwinning -yhteistyön aihe mikä hyvänsä, on siinä aina mahdollisuus kansainväliseen kokemukseen ja yhteistyöhön toisten kulttuurien edustajien kanssa, ja enenevässä määrin monikulttuuristen koulujen kanssa. Onkin hyvä keskustella yhteistyön alkaessa, halutaanko aluksi, tutustumisen ohessa, myös keskustella ja luoda oppilaiden keskinäiset yhteistyön säännöt. Tällöin luodaan hyvä vire jo alussa yhteistyölle osapuolten miettiessä antirasistisen lähestymistavan mukaisesti omat säännöt keskinäiselle yhteistyölle, ja keskustelulle. Näin luodaan ilmapiiri, joka on turvallinen kaikille osallistujille, ja kaikkien etnisyyksien ja uskontojen edustajat saavat kokea olevansa osa yhteistä kokemusta. Myös opettajat voivat miettiä, onko tarvetta reflektoida kulttuurisensitiivisesti pedagogisten valintojen tärkeyttä.

Inkluusio teemana eTwinning konferenssissa

eTwinningissä inkluusio nähdään ytimeltään tasa-arvokysymyksenä. Kaikilla oppilailla pitää olla yhdenvertainen oikeus korkeatasoiseen opetukseen riippumatta siitä, missä oppilas asuu, mistä hän on kotoisin tai minkälaisia erityisiä tarpeita hänellä on.

Inkluusiota ei ole se, että laitetaan kaikki oppilaat samaan luokkaan. Inkluusiota on huomioida jokaisen oppilaan erityiset tarpeet ja vahvuudet, asettaa kullekin yksilölliset tavoitteet ja tarjota kullekin riittävä tuki tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Koulun toimintakulttuurissa inkluusio liittyy moninaisuuden arvostamiseen. Moninaisuudella viitataan kaikenlaisiin eroihin kuten etninen tausta, äidinkieli, kulttuuri, sosiaalinen tausta, erilaiset oppimisvaikeudet jne. Inkluusio on aina koko koulun asia, asenne ja toimintatapa.

Inklusiivisen koulutuksen selkärangan muodostaa YK:n Agenda2030 ja erityisesti kestävän kehityksen tavoite 4: ”Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.” Alakohdassa 4.5 muistutetaan erityisryhmistä ja yhdenvertaisuudesta, että tavoitteeena on: ”Poistaa vuoteen 2030 mennessä sukupuolten eriarvoisuus koulutuksessa ja varmistaa heikossa asemassa oleville, kuten vammaisille, alkuperäiskansoille ja huono-osaisille lapsille, yhtäläinen mahdollisuus kaiken tasoiseen koulutukseen ja ammatilliseen valmennukseen.”

Suomen eTwinning konferenssidelegaatio kokonaisuudessaan

Konferenssin pääluennoitsija Mark Penfold on jo 17 vuoden ajan keskittynyt opettamaan yläkouluikäisiä nuoria, jotka eivät puhu opetuskieltä (englantia). Hän kiteytti hienosti, mistä inkluusiossa on kyse: “Fitting the school around the child, not the child to the school.”

eTwinning-konferenssin Suomen delegaatioon kuuluivat mm. vuoden 2017 Suomen eTwinning-kilpailun voittajat, Ritva Metso ja Lea Smolander Kärpäsen koulusta Lahdesta.

Kokemuksia inkluusiosta eri näkökulmista

Lukuisista rinnakkaisista työpajoista Ritva osallistui kahteen inkluusiota käsittelevään. Näin hän kuvailee työpajoja: ”Dr Nandia Tomasidoun tapa opettaa hyväksymään erilaisuutta oli vertaansa vailla: työpajassaan hän osallisti ryhmämme Oscar Wilden ”Starchild” -tarinaan todella monipuolisin draaman keinoin.  Mieleen jäi myös hieno projektiesimerkki "Inclusive eTwinning" -pajasta:  Tiedettiin, että luokkaan oli tulossa oppilaaksi kuuro tyttö.  Jo reilusti ennen uuden oppilaan tuloa luokka harjoitteli miten kohdata toveri, joka ei kuule.  Opastajana heillä toimi asiantuntija, erään toisen oppilaan äiti.  Projektipartnerit opettelivat mm. viittomaan.”

Lea, Esa, Tiina ja Ritva

Lean usko inkluusioon on kärsinyt viime vuosina resurssien alasajosta ja valmistelemattomista rakenteista, jotka ovat olleet omiaan heikentämään oppilaiden mahdollisuuksia tasavertaiseen oppimiseen. Saman huolen jakoivat myös useat konferenssin panelistit. Konferenssi tarjosi kuitenkin laajemman näkökulman inkluusioon: ”Konferenssissa sainkin ilokseni huomata, että aihe inkluusio voidaan käsittää monellakin tapaa. Eniten mielestäni inkluusiota ajateltiin eri kansallisuuksien ja kulttuurien huomioimisena koulukulttuurin muutoksessa. Opetuskulttuurin muutoksesta (yhteisopettajuus, yksilöllinen oppiminen, oppimisen tuki, ryhmänhallinta, arviointi tai laaja-alainen oppiminen) ei osallistumissani pajoissa ollut puhetta.” Nämä luonnollisesti olisivat juuri niitä tärkeitä inkluusiota tukevia rakenteita.

Opettajat tekivät parin tunnin ryhmätöinä videoita annetuista aiheista. Lean ryhmä 6 teki videon inkluusiosta ja voitti keskinäisen kisan tällä teoksella:

eTwinning-kirja inkluusiosta

eTwinning on julkaissut kirjan nimeltä “Building a culture of inclusion through eTwinning”. Kirjassa keskitytään inkluusion kolmeen eri ulottuvuuteen:

1. Kuinka voittaa maantieteelliset vaikeudet, pitkät etäisyydet ja asuinpaikan syrjäinen sijainti
2. Miten vahvistaa kulttuurien välistä ymmärrystä erityisesti koskien eri vähemmistöryhmiä ja maahanmuuttajia
3. Kuinka vastata koulutuksen haasteisiin, kun kyseessä on oppilaiden oppimisvaikeudet ja sosiaaliset ongelmat

Kirjassa käsitellään kaikkia edellä mainittuja aspekteja ja annetaan runsaasti esimerkkejä projekteista, joissa on toteutettu inklusiivista otetta ja oppimisstrategiaa.

Voit ladata kirjan täältä: http://files.eun.org/etwinning/2017/etwinning_book_en.pdf