Nordiskt ambassadörsseminairum

I slutet av september var ett flertal av oss som är nordiska eTwinningabassadörer samlade i Köge utanför Köpenhamn för ett Nordiskt ambassadörsseminarium.

Det var ljuvligt varma höstdagar och första kvällen avslutades med en magisk timme ut i den ljumma men mörka höst(sommar-)kvällen medan vi fick uppleva storytelling medan fullmånen lyste på oss. Det var David Heathfield som gav lysande exempel på hur Storytelling kan fascinera och samla lyssnarna.

Målet för seminariet var att vi ambassadörer ska göra eTwinning mera förståeligt, intressantare och enklare för att nå fram och få fler delaktiga i eTwinningsamarbetet. Det var detta som Ann Katrine Stendahl Rannestad lyfte fram. Jag har nedan försökt sammanfatta det som Ann Katrine föreläste om på ett mycket inspirerande sätt.

Frågor som vi fick fundera på var:

Vilka verktyg använder vi som Ambassadörer? 

Hur skapar vi förändring? 

Vilka konkurrenter har vi? 

Hur gör vi eTwinning synligt?

 Hur gör vi eTwinning synligt?

Det är viktigt att vi på olika sätt skapar kommunikation. Vi ska göra upplevelsen av eTwinning bättre och det är bättre om vi kan hitta svaren tillsammans. Vi behöver väcka uppmärksamhet med ex plakat, broschyrer, Vi behöver informera via mail, intranät osv. Vi behöver skapa förståelse via kurser och workshops. Vi behöver bli accepterade och det blir vi via dialog och olika former av möten. Ibland behövs kursändringar och dem skapar vi tillsammans via personlig kommunikation Detta kan vara tidskrävande och till och med ibland verka som ett enda kaos.

Vad kräver en Förändring? 

Att börja med eTwinning kräver ofta en förändring hos läraren. Vi måste komma ihåg att det är svårt med kursändringar - alla vill utveckla sig men ingen vill förändra sig. Vi vill göra det vi gjorde ifjol som vi redan känner. Det måste finnas en morot om jag ska förändras.

Ex på morötter för eTwinning:

Gemenskap, möjlighet att möta nya människor, uppfyller läroplanens mål, ger en förståelse för andra människor, öppnar klassrummet. ETwinning ger en autentisk kommunikation dvs ”Viktigt på riktigt”

Det sparar tid för att det finns färdiga exempel – kanske inte till en början men sen

Det är gratis.

Ann Katrine belyste verkligt väl hur svårt det är att förändra vanor även om man känner till att det finns bättre alternativ. Ett av exemplen, som vi säkert alla känner till, är hur svårt det är att ändra sina vanor och börja använda cykelhjälm även om man känner till att det är mycket bättre att använda hjälm. Samma sak med eTwinning man känner till att det finns men vill inte förändra sig.

Förändring gör ont och då kommer många ursäkter fram såsom: ”Dåliga IKTkunskaper, har alltid gjort såhär osv.  Man måste gå utanför sin egen komfortzon och det är obekvämt. Därför är det viktigt att förändringarana kommer gradvis.

Ann Katrine menade att vi bör ha utgångspunkten att folk inte är intresserade och därför ska vi ta sikte på kommunikation och inte information. Vi ska göra det så lockande o Intressant så de inte kan motstå det!

Vi väljer det som är enkelt. Hon gav flera bra exempel på detta. T ex hur lätt det är att välja den spännande boken eller den lockande tidskriften under tågresan när vi bespetsat oss själva på att få den där ”måst-pappershögen” genomgången.

Man har gjort undersökningar och jämför vilken frukt folk väljer när de får välja på banan, äppel och apelsin. Folk väljer den lättaste vägen dvs banan för att den är lättskalad, men om apelsinen är färdigt skalad väljer de den. Hur tar vi bort skalet/friktionen i eTwinning dvs gör eTwinning enkelt?

Lärarna bör aktiveras och motiveras för verkligt samarbete. Dvs pröva något som inte är inrutat. Detta ska ge inspiration för den etablerade och trygga läraren.

Hur gör vi eTwinning förståeligt

Lärarna måste också förstå vad eTwinning är och hur de kan använda sig av detta för att utveckla undervisningen.

Ett knep är att använda någon som ger intryck och som folk litar på som visar och förklarar, istället för att man själv alltid är den som ”mal på”. 

Vi har att kämpa mot fyra grundläggande rädslor hos vår publik:

• Vara dum, känna sig korkad
• Bli angripen, folk är inte mottagliga utan anfaller
• Vara utanför, bli uteluten
• Being insane Bli missförstådd

40-60-40 är typiskt för en lyckad implementering dvs 40procent förarbete, 20 procent under själva mötet, 40 procent efterarbete.

Före: Vad går mötet ut på, vad bör man veta innan mötet, vet din ledare om att jag kommer?

Mötet

Efter: Uppföljning, ett tack för mötet-mail eller sammanfattning. 

 Exempel på vad man göra före:

Ett frågeformulär före som skapar på förståelse, ett telefonsamtal, skapa ett dokument/kontrakt för att dokumentera vad som har överenskommits (era behov, ramar, verkligt förlopp, förberedelse med tex ett brev till deltagarna o registrering samt förslag på datum)

Vi gör det vi har lovat eller/och det som står i läroplanen därför är det viktigt att det inte är valbart. 

Viktigt att skolledaren får argument. Hur kan vi göra det som det står om i läroplanen på ett annat sätt.

Hur gör vi eTwinning intressant?

I och med att man brinner för något så kan det skrämma

Tänk på en person som inspirerar dig - de gör det lilla extra, de delar med sig. Gör andra glada så lyssnar de till dig.

Vi fick också prov på nudging. (Nudging: att putta eller försiktigt leda människor i en annan riktning än den de annars skulle ha tagit,)Vid utställning ex mässa lägg ut dots med lite texter på vägen. Folk älskar att följa en stig med överraskning på slutet.

Detta såg vi prov på när vi möttes av en massa nedskrivna budskap som låg på golvet och satt uppsatta på väggarna när vi kom till samlingssalen på morgonen dag 2. Mellan budskapen låg klisterlappar som bildade en stig. Det gick bara inte att låta bli att följa ”stigarna” och gå runt och läsa budskapen och på så sätt bli peppad eller få en input till att tänka i andra banor.

Andra exempel på att göra det vardagliga intressant: Gör ett monster av tvålautomaten så blir diskussion om handtvätt mycket intressantare.

Lätt att få folk att ge feedback genom att använda en röd knapp som blir grön när man svarat.

Ann Katrine belyste också s k social proof. Vi gör som andra gör = social proof, vi vill alla vara "normala".

Behandla vuxna som du behandlar barn. Det är viktigt med pauser, att vara tydlig och att använda sig av illustrationer. Vi fick lära oss hur man enkelt kan illustrera och exemplen var till stor del tagna ur ”den visuella läraren” som man kan ladda ner gratis. 

Vi fick också under hela seminariet flera exempel på hur viktigt det är med ”brain breakers” genom att få prova på detta nu och då.

Andra tips:

Gör felen till succé.  

Var förberedd.

Starta på utsatt tid.

Håll fokus.

Säg ursäkta men kom inte med en massa ursäkter. Låt frustrationen stanna utanför.

Håll fokus på målgruppen.

Alla är inte som du så tänk på att tillgodose alla typer av människor i din framställning.

Håll ramarna o berätta om dem.

Tänk på dynamikn med åhörarna och även på dynamiken inom åhörargruppen.

Flirta med publiken.

Vänd aldrig ryggen till folk men du ska kunna din presentation så bra att du kan vända ryggen till presentationen.

Ta händerna ur fickorna! 

Bli uppmärksam på dåliga vanor så att du kan arbeta bort dem.

Siw Kyrkslätt-Henriksson

eTwinning ambassadör

eTwinning tree –opettajan ja oppilaiden kokemuksia

eTwinning tree oli lukuvuoden mittainen projekti, jossa oli mukana 34 koulua 26 Euroopan valtiosta. Suuri osa kouluista oli työskennellyt yhdessä useissa eri projekteissa, joiden aikana opettajat olivat tutustuneet toisiinsa ja mukana olleet luokat olivat saaneet monipuolista kokemusta kansainvälisestä yhteistyöstä sekä kulttuurivaihdosta.

Projektin työskentelyn keskiössä oli puu. Teemalla haluttiin korostaa luonnon kunnioitusta ja luonnosta huolehtimisen merkitystä. Valittujen aktiviteettien avulla oppilaat olivat suorassa kontaktissa luontoon ja kokemuksia rikastettiin luontoaiheisilla tehtävillä.

”Projektissa oli kivaa se, että saimme istuttaa puun.” Näin kommentoi yksi oppilaista projektin ensimmäistä vaihetta, jossa jokainen mukana oleva koulu istutti omalle tontilleen puun. Puun istuttamisen yhteydessä juhlittiin eTwinningin 10-vuotis syntymäpäiviä ja keskusteltiin siitä, millainen merkitys puilla on maapallon hyvinvoinnille. Me Oulun normaalikoululaiset saimme lahjoituksena paikalliselta kasvitieteelliseltä puutarhalta kultakoivun taimen, jonka erikoisuutena on keväällä puhkeavat keltaiset lehdet.

Talven aikana jokainen partneri valitsi omalta alueeltaan historiallisen puun. Vierailtuaan puulla, oppilaat kirjoittivat tarinoita siitä, mitä puu oli heille kertonut. Lisäksi puusta luotiin piirroksia. Vaikean valinnan jälkeen yksi tarina käännettiin englanniksi ja kirjoitettiin käsin kirjaan, joka kiersi ympäri Eurooppaa käyden jokaisen mukana olevan partnerin koulussa. Lukuvuoden aikana toteutettiin Skypen välityksellä yhteisiä joulu- ja pääsiäisaskarteluja sekä kirjoitettiin mm. yhteistä elektronista jatkokertomusta ”Magic tree”. Suuri kiitos näin suuren projektin onnistumisesta kuuluu sitä tehokkaasti koordinoineelle bulgarialaiselle Natasha Djurkovalle!

Kun oppilailta kysyttiin mikä projektissa oli ollut mukanaa, toi osa esille yksittäisiin aktiviteetteihin liittyviä asioita.

”Projektissa oli kivaa se, että saimme istuttaa puun.”

”Pyöräretki suolamännylle oli mukavaa.”

”Tarinan kirjoittaminen oli mukavaa.”

”Piirrustuskilpailu oli mukavaa.”

Jokainen aktiviteetti raportoitiin videon, kirjoittamisen tai valokuvien avulla Twinspace-ympäristöön ja näin yksittäiset aktiviteetit saivat kansainvälisen ulottuvuuden. Euroopan maantieteen ollessa viidennen luokan sisältö, pystyttiin eri maiden olosuhteita tarkkailemaan oppikirjojan lisäksi yhteistyökoulujen tuotosten kautta. Luokan seinällä olevaan isoon Euroopan karttaan oli sijoitettu oma nasta jokaiselle mukana olevalle koululle.

Oppilaat tunnistivat yhteisen työskentelyn hyötyjä sekä luokan että Euroopan mittakaavassa. Yksi oppilaista toi esille työskentelyn merkityksen luokan yhteishengen kannalta:

” Hyödyllistä oli se, kun koko luokka oli tekemässä eTwinning projektia”. Opettajana näen tähän lisäksi sen hyödyn, että tuotosten ollessa Twinspacen kautta myös vanhempien katseltavissa, lisäsi tämä vanhempien kiinnostusta lastensa koulun käyntiin. Oppilaat kokivat hyödylliseksi myös sen, että he oppivat uutta muista maista sekä maafaktojen että heidän tuottamiensa tarinoiden kautta.

”Hyödyllistä oli kun opin kaikkea uutta maailmasta.”

”Sain tutustua eri maihin.”

”Sai tietoa puihin liittyvistä tarinoista.”

eTwinning tree oli tämän luokkani ensimmäinen eTwinning projekti. Jokaiselle työskentely kansainvälisten partnereiden kanssa ei ollut aluksi mielekästä ja mukana oli myös seuraavan kaltaisia kommentteja: 

”Se oli osittain kivaa ja osittain tylsää.”
”En pitänyt projektista.”

On luonnollista etteivät uudet työtavat heti tunnu kaikista mukavalta ja on tärkeää antaa oppilaiden itse vaikuttaa siihen, kuinka aktiivisen roolin he projektin eri vaiheissa haluavat ottaa. Nyt luokassa on käynnissä uusi projekti ja kansainvälissä verkostossa työskentelyssä olemme -oppilaat ja opettaja - jo yhtä kokemusta rikkaampia valmiimpia tarttumaan uusiin haasteisiin.

eTwinning tree -sai laatumerkin lokakuussa 2016. Projektin Twinspace: https://twinspace.etwinning.net/10472/home  

eTwinning 4-8 -vuotiaille? Koulutuskeikalla puhumassa varhaiskasvatuksen ammattilaisille!

Minua pyydettiin Turkuun kertomaan eTwinningin tarjoamista mahdollisuuksista pienille lapsille ja heidän opettajilleen. 

Turussa oli paikalle mennessäni ollut jo kolme päivää koolla opettajia 19 eri maasta, (Itävallasta, Belgiasta, Kyprokselta, Tšekistä, Saksasta, Tanskasta, Virosta, Espanjasta, Kreikasta, Kroatiasta, Islannista, Latviasta, Alankomaista, Norjasta, Puolasta, Portugalista, Ruotsista, Sloveniasta ja Suomesta), sillä Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO järjesti siellä Erasmus+ -kontakti-seminaarin aiheena ”Playing and Learning Child”. 

eTwinning sopii mainiosti myös tuollaisten alle kouluikäisten projekteihin, joten lähdin mielelläni paikalle. Esitystä piti kyllä miettiä. Olen ollut viime vuosina pääasiallisesti 4.-6. -luokkalaisten opettaja, joten 4-vuotiaiden maailma on vähän vieraampi. Ja kansainvälisen seminaarin kielenä on tietenkin englanti, joten sekin piti ottaa huomioon. Olen kyllä aiemminkin kouluttanut paljon englanniksi, joten en ollut siitä huolissani. 

Mietin pitkään, laitanko PowerPoint -esityksen pohjaksi tuollaisen suloisen pohjan vai pitäisikö käyttää jotain virallisempaan. Tuohon päädyin. 

Käytin esityksessä paljon videoita, jolloin kuuntelijoiden kielitaidolla ei ollut niin väliä. Onneksi tekniikka toimi ja äänetkin kuuluivat hyvin. Osa esimerkkiprojekteista on toteutettu minun koulullani, osan löysin eTwinningin sivuilta tai suoraan YouTubesta. Hakusanalla "eTwinning" löytyy valtavasti osumia vaikka mistä palvelusta tai hakukoneesta...

Esitys meni mielestäni hyvin. Keskityin erilaisiin esimerkkeihin projektiaiheista, joita pienten oppilaiden kanssa voisi tehdä. Korostin kuitenkin koko ajan sitä, että kuulijani ovat oikeita asiantuntijoita projektien sisällöistä. Oli hienoa nähdä, miten osanottajat nyökyttelivät ja myhäilivät. Tieto taisi upota!

Ihan pienetkin lapset osaavat laulaa, leikkiä, pelata, piirtää ja askarrella, ottaa kuvia eri välineillä jne. Kunhan vain keksitään hyvä aihe projektille, ei lasten pieni ikä ole este, ehkä jopa päinvastoin! Teinit tuppaavat aina nolostelemaan vaikkapa Skype-yhteyksissä. Pienillä ei tällaisia estoja ole!

Hauska juttu oli muuten se, että kuulijoiden joukossa oli tanskalainen eTwinning-lähettiläs! Hän nappasi kuvan minusta puhumassa. Halasimme ilahtuneina toisiamme, sillä olemme tavanneet aiemminkin jossain seminaarissa. Suomessakin olisi muuten hyvä löytää joku päiväkodin opettaja tai esiopettaja meidän lähettiläiden joukkoon! 

Tämän kertainen seminaari päättyi samana päivänä. Osallistujat jäivät vielä tekemään ryhmätöitä minun lähtiessäni kotia kohti, mutta hekin alkoivat siirtyä iltapäivällä lentokentälle. Minulle tuli vaikutelma, että he olivat löytäneet toisistaan hankekumppaneita Erasmus+ -kumppanuushankkeisiin,  mutta että myös eTwinning tulisi olemaan mukana tulevissa projekteissa.

Kiitos koulutuskutsusta, Cimo!

Seminaarituliaisina uusi projekti

Minulla oli ilo osallistua eTwinning-lähettiläiden seminaariin Rodoksella syys-lokakuun vaihteessa. Meitä oli siellä neljä suomalaista, kolme lähettilästä ja opetushallituksen edustaja. Yhteensä lähettiläitä ympäri Eurooppaa oli noin 150. Suurin osa meistä on opettajia.


Kun on ollut eTwinnigissä mukana niin kauan kuin minä olen, tapaa tällaisissa kokoontumisissa väistämättä vanhoja tuttuja. Niin nytkin! Projektikumppanuudet ovat monien kohdalla muuttuneet ystävyyssuhteiksi.


eTwinning on tuonut minulle henkilökohtaisesti hyvin paljon. Projekteja eri ikäisten oppilaiden kanssa yli kymmenen vuoden aikana on miltei viisikymmentä. Aivan tolkuttoman suuri määrä, kun sitä nyt ajattelee. Mutta se kertoo osaltaan siitä, miten hyvänä välineenä oppimiseen minä pidän eTwinnigiä.


Olen myös osallistunut monenlaisiin koulutustilaisuuksiin. Määrällisesti enemmän olen ollut itse kouluttajan roolissa, mutta antoisaa on ollut myös saada olla oppijana itse. Rodoksella oli laadukkaita työpajoja ja me vanhat konkarit juttelimmekin siitä, että pelkästä luennoinnista on siirrytty entistä enemmän tekemiseen, osallistamiseen ja ryhmätöihin. Kirjoitin muuten omaan blogiini jutun niistä minulle uusista sovelluksista, joihin tässä seminaarissa tutustuin.


Tapasin Rodoksella ensimmäistä kertaa islantilaisen Koldrunin, jonka kanssa minulla on ollut jo kolme kertaa eTwinning-projekti. Olemme siis toimineet perustajina, mutta kyseessä on kuitenkin ollut aina projekti, johon on yritetty löytää edustaja joka ikisestä eTwinning- ja eTwinningPlus -maasta.


Alakoulun nuorimmat oppilaat ovat piirtäneet eri vuosina kevätkukkia, -lintuja ja -perhosia. Yksi kuva on lähetetty jokaiseen toiseen osallistujamaahan ja muutaman viikon sisällä omalle koululle on saapunut 30-40 kirjekuorta, joista on paljastunut sen vuoden kasvi tai eläin.  Ne on sitten kiinnitetty näkyvälle paikalle koulussa milloin pahvipuuhun, milloin paperinurmikon päälle.

Nyt päädyimme Koldrunin ehdotuksesta villieläimiin. Perustimme siinä hotellin aulassa projektin, jonka nimeksi tuli "The land full of wild animals". Nyt etsimme projektikumppaneita yhteistoimin. Minun koulussani 3.-4. -luokkalaiset piirtävät tällä kertaa eläimet. Niihin tullaan myös liittämään vähän tietoa kyseisestä eläimestä englanniksi. Täällä kotimaassa oppilaat siis aloittavat ottamalla selvää Suomen villieläimistä ja valitsemalla sopivat tähän juttuun.


Rakentelin äsken vähän Twinspacea, eli projektialustaa. Lisäsin sinne kaikkien maiden listan, jotta mukaan liittyneet opettajat voivat käydä kirjoittamansa nimensä oikealle kohdalle. Etsimme vain yhtä koulua kustakin maasta, kirjanpito on siis tarpeen. Tässä projektissa ei pyritä siihen, että oppilaat tutustuvat kunnolla toisiinsa. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta koko Euroopan eläimistä ja herättää lapset miettimään asioita laajemmin.


Tein myös Googleen taulukon, jonka linkitin projektin sivulle. Kaikki käyvät kirjoittamassa sinne osoitteensa, jotta kirjeet löytävät sitten perille. Tästä se taas alkaa!

Joskus on mielekästä etsiä uusia ihmisiä, mutta vanhan, hyväksi todetun kumppanin kanssa on todella vaivatonta aloittaa uusi projekti! Oikein mukava seminaarituliainen!