Kuulumisia Sodankylästä: eTwinning-projekti antaa lisäaikaa!

Koulumme on työskennellyt eTwinning-yhteistyössä jo useampia vuosia belgialaisen, espanjalaisen ja turkkilaisen koulun kanssa. Tällä hetkellä työn alla on koodaamiseen liittyvä projekti, joka laajeni Erasmus+-projektiksi ja sen puitteissa olemme voineet vierailla ja työskennellä myös kasvokkain. Projektimme Together we learn to use coding at school (ToCo) keskittyy kehittämään koodaamisen opettamista kouluillamme.

 Opetussuunnitelmassamme koodaaminen on kirjattu sisällölliseksi tavoitteeksi matematiikan ajattelun taidoissa. Tavoite rakentuu alkuopetuksen tutustumisesta, graaffisen ohjelmointiympäristön käyttämiseen (esim. Scratch) ja aina ohjelmoimiseen ja itsetehtyihin tietokoneohjelmiin asti. Ohjelmointiin liittyvät ajattelun taidot ovat kuitenkin mielestäni laajemmin tarkasteltuna muutakin kuin pelkästään matematiikassa hyödynnettävää taitoa. Käsityön ja kielten opettajana näen työohjeenkin tietynlaisena ohjelmointina, vaikka sana ohjelmointi yleensä käsitetäänkin tarkoittavan tietokoneelle kirjoitettuja toimintaohjeita tietokoneen ymmärtämällä kielellä. Tällä ajatuksella uskalsin itse lähteä eTwinning-projektiin mukaan käsityön opettajana ja olen itse oppinut aivan valtavasti uutta ja mielenkiintoista. Esimerkiksi Scratch taipuu tarinankerrontaan ja ongelmanratkaisuun mainiosti ja on oiva työkalu kielten opetukseen.

               Scratch Juniorille tehty ohje: Miten voit kertoa tarinan sen avulla. Projektimme alkoi suunnittelemalla tehtävien            ohjeita, mutta projektin edetessä siirryimme seuraavalle tasolla ja suunnittelemme nyt kokonaisvaltaisemmin koodaamisen opetusta kouluillamme. 

Pelillisyyden lisääminen tunnille kuin tunnille tuo oppilaille lisää intoa ja motivaatiota. Nyt, kun alkaa varhennettu kieltenopetus jo ensimmäiseltä luokalta, kannustan ottamaan luokkaan esimerkiksi BeeBot-robotin sanojen harjoittelun avuksi. Siinä voisi ollakin alkuopetukseen myös kivaidea eTwinning-projektille ja opettajien väliselle yhteistyölle: Varhennetun kielenopetuksen opettaminen koodaten, leikkien ja pelaten.

Meille siis saapui vieraita Sodankylään ystäväkouluistamme helmikuussa. Helmikuu on täällä Lapissa aina hieman arvaamaton sään suhteen ja pakkanen voi keikkua kolmenkymmenen tienoilla tai sitten voi olla ihan lauhaa. Tällä kertaa viikon aikana koimme lähes jokaisen sääoikun, vaikka kovin haaste olikin vain kahdenkymmenen pakkasasteen kohdalla. Silti lähes jokainen vierailija kävi avannossa uimassa ja luistelemassa sekä lapset olisivat jääneet mieluusti liukumäkeen pihalle, vaikka työpajat jo kutsuivat sisätiloissa.

Viikon aikana tutustuimme lappilaisen elämänmenon, moottorikelkkojen, porojen, joulupukin ja saunan lisäksi Bomberbotiin, Codecombatiin, oppilaiden itse tekemiin Scratch-ongelmanratkaisu tehtäviin ja Rovaniemen Pilke-tiedekeskukseen sekä Arktikumiin. Projektiimme liittyy pelillisyyden lisääminen kaikkeen opetukseen ja siitä saimme kuulla Marjaana Kankaan loistavan luennon pelillisyyden ja leikillisyyden teoriasta ja sen hyödyntämisestä.





Ajatuksenamme olisi ollut viikon aikana vielä valmistaa kieleen liittyviä pelejä, mutta siihen ei enää riittänyt aika. – Onneksi on eTwinning-projekti, jonka avulla voimme tehdä ne asiat, joita ei ehditty vierailulla.

 Terveisin Katri Juusola, eTwinning-lähettiläs Sodankylästä