eTwinningiä monella tasolla

Viimeaikoina on eTwinning-rintamalla ollut vilkasta minun osaltani. Olen ollut sen verran pitkään jo mukana näissä kuvioissa, että on pelkästään luonnollista, jos joskus on rauhallisempia jaksoja. Se on hyvä jokaisen etwinnaajan muistaa. Mutta nyt on mukavaa olla taas intoa täynnä!

Koulutuskeikkoja

Olen lähettilään roolissa pitänyt juuri kaksi koulutusta, toisen Lappeenrannassa, toisen Espoossa. On aina mahtavaa huomata, kuinka moni koulutettava innostuu ja ymmärtää, kuinka monella eri tavalla eTwinning-projektin voi toteuttaa, omien taitojen, innostuksen, toivottujen tulosten ja voimavarojen mukaan.

Kolmen viikon päästä koulutan omassa kunnassani Mäntsälässä. Jännittää. Omien edessä on usein hurjempaa esiintyä verrattuna itselleen tuntemattoman yleisön...

On hienoa, että 12 vuotta eTwinning-lähettiläänä ei ole ainakaan vielä vienyt intoa kouluttaa. Olen niin vakuuttunut kaiken tämän mielekkyydestä opetuksessa!

kuva: Petja Pyykkönen

Projektien nimiä 

Erityisen mukavaa hyvistä koulutuskeikoista huolimatta on kuitenkin käynnistellä projekteja omien oppilaiden kanssa. Minua on pyydetty mukaan kahteen uuteen projektiin. Toisessa luetaan kirjoja, toisessa suojellaan Itämerta. Jälkimmäisellä on hieno nimi, Plastic free Baltic sea. 

Aina joskus projekteille valikoituu mahtava nimi, joskus taas on tullut mentyä siitä, missä aita on matalin, kuten A little project in November.

Ihan ensimmäinen projektini vuonna 2006 oli nimeltään Blue-white friends, minkä lapset keksivät katsoessaan Suomen ja Kreikan lippuja. Pidän nimestä vieläkin.

Aikanaan olimme perustamassa projektia, jossa kuvitimme saksalaisen luokan kanssa puoliksi sadun taikakalasta ja ahneesta kalastajan vaimosta. Pyörittelimme ideoita ja Finger (Finland / Germany) the fish nousi suosikiksi. Pelkäsimme sen kuitenkin tuovan mieleen kalapuikot, joten lisäsimme kirjaimen m, Fingerm the fish. Projekti oli hyvä, mutta nimi kieltämättä vähän outo. 

Hyvä projektin nimi oli myös Getting closer, jossa sekajoukkueet suomalaisia ja espanjalaisia oppilaita "lähenivät toisiaan" kartalla erilaisissa tehtävissä saavutettujen pisteiden verran. Voittajajoukkue "kohtasi" ensimmäisenä. 

Kuten nimi ei miestä pahenna, ei projektin onnistuminenkaan ole nimestä kiinni. Mutta onhan se mukavaa, jos onnistutaan keksimään jokin erityisen osuva nimi! 

Projektien käynnistelyjä koululla

Toinen uusista projekteista, Book in 20, käynnistyy vasta kevätlukukaudella. Kerroin siitä kuitenkin jo nyt oppilailleni ja kehoitin alkaa miettiä kirjaa, jonka haluaa projektia varten lukea. Moni kuudesluokkalaisistani lukee muutenkin tosi paljon ja he keskittyvät nyt valitsemaan projektia varten jonkun erityisen hienon opuksen. Toisille taas tekee tiukkaa saada kahlattua läpi edes joku kirja. Tästä tulee varmaan hyvä perusprojekti.

Plastic Free Baltic sea -projektissa taas oppilaat ovat toistaiseksi vasta kirjoittaneet pienet esittelyt itsestään. Seuraavaksi on tarkoitus ideoida yhdessä keinoja vähentää muovijätettä Itämeressä. Tai lisätä tietoisuutta sen tärkeydestä. Tämä voi onnistuessaan olla todella mahtava projekti. Toivottavasti saamme jotain oikeaa aikaan!

Ennen joulua rakennamme vielä luokkani kanssa kolmatta kertaa ketjureaktion projektiin European Chain Reaction. Suunnittelu aloitettiin tänään, vaikka asia on varmaan ollut monen mielessä ajoittain jo heti edellisen rakentelun jälkeen. Yhtenäiskoulun etu näkyi konkreettisesti, kun yläkoulun fysiikan opettaja Olli tuli tänään ideoimaan kanssamme uusia elementtejä tulevaan ketjureaktioon. Oppilaani seurasivat innoissaan sähkömagneetin toimintaa. Saa nähdä, keksivätkö he keinon liittää se ketjureaktioon.