Kollega innostuu eTwinningistä ja muita ajatuksia koululta

Minulla on ollut ilo tehdä opettajan töitä kouluilla, joissa työkaverit ja rehtori ovat suhtautuneet positiivisesti intooni toteuttaa eTwinning-projekteja. Se on tärkeää.

Olin ennen nykyistä työpaikkaani 14 vuotta pienellä mäntsäläläisellä kyläkoululla opettajana ja juuri siellä ollessani rekisteröidyin eTwinningiin, syksyllä 2005. Ensimmäinen projektini toteutui sitten seuraavana keväänä ja muistan, miten muut opettajat kyselivät ja kommentoivat asiaa. Tuntui hyvältä.

Seuraavien vuosien aikana monet projektini toteutettiin täällä Suomen päässä yhteistyönä koulumme eri opettajien ja luokkien kesken. Monta kertaa minä hoidin "virallista" puolta eTwinning-sivuilla, kollegani taas saattoi keskittyä toteuttamaan projektin juttuja oppilaiden kanssa. Toki hoidin monta projektia yksinkin omien oppilaitteni kanssa.
 

Yhteistyötä tehden toinen opettaja pääsi mukaan eTwinningin maailmaan ja oppi siinä sivussa, miten projekti oikein hoidetaan. Sinänsä ajattelen, että meillä opettajilla on luonnostamme ja koulutuksen myötä kyllä taito toteuttaa projektimuotoista opetusta. Ideoita ja ajatuksia kyllä löytyy, kun antaa itselleen luvan innostua ja lähteä kokeilemaan. Kynnys kansainväliseen projektiin saattaa kuitenkin olla suuri ja onkin helpottavaa, jos joku toinen, ehkä kokeneempi etwinnaaja, on mukana projektissa.

Nykyisellä koulullani, suurella yhteinäiskoululla, olen toista lukuvuotta ja jo nyt on muutamia projekteja toteutettu yhteistyönä. On hienoa voida jakaa omaa osaamistaan ja toisaalta päästä helpommalla, kun toinen ottaa kopin joistain asioista. Harmittaa oikeastaan, että joskus vain minun nimeni on näkynyt eTwinningin sivuilla projektissa, kun yhdessä on kuitenkin toimittu. Jostain syystä ylläpitäjäopettajat eivät ole huomanneet pyyntöäni lisätä muita... Mutta ei se vähennä oppilaiden iloa mahdollisuudesta osallistua!

Meillä on myös käynyt paljon ulkomaalaisia vierailijoita erilaisten Erasmus KA1-projektien myötä. Hieno vakioporukka opettajia ottaa aina vastaan vieraita, vaikka se ymmärrettävästi sotkee perusopetusta jossain määrin. Oppilaat saavat kuitenkin mahdollisuuden kohdata erilaisia ihmisiä ja käyttää englantia oikeissa tilanteissa. Järjestämme aina niin, että jokin oppilasjoukko kierrättää vieraita koululla. Tästä olemme saaneet paljon kiitosta.

Koulussamme on myös ollut useita harjoittelijoita eri puolilta maailmaa, tämän lukuvuoden aikana Japanista, Argentiinasta ja nyt vielä keväällä Skotlannista. Oppilaille tulee luonnolliseksi asiaksi kohdata ihmisiä, joiden kanssa täytyykin asioida englanniksi tai elekielellä. Tässä minä argentiinalaisen Malenan kanssa:

Skotlantilainen Susannah löysi tiensä meille eTwinning-ystäväni kautta. Monesta projektikumppanistani on tosiaan tullut ystäviä. Susannah halusi päästä Suomeen kuultuaan paljon hyvää koululaitoksestamme. Hän oli myös kuullut, että Michael Purves oli tehnyt monia eTwinning-projekteja ja tunsi suomalaisia opettajia. Oli kiva kuulla, että Michael oli suositellut minua.

Susannah opiskelee luokanopettajaksi ja tekee nyt parin kuukauden harjoittelujakson koulullamme.  On todella hienoa ymmärtää, miten monia asioita voi elämässä tulla eteen eTwinningin myötä.

Viime päivinä Susannah on opettanut eri ryhmille Ylämaan naudan pään tekemistä savityönä. Aika vähän olen joutunut tulkkaamaan, vaikka oppilaat ovat vasta nelos- tai vitosluokkalaisia. Kovasti ovat kielitaitoisia nämä nykylapset...

Juuri nyt olen suurella ilolla seurannut yhden työkaverini pohdintaa siitä, lähteäkö anomaan pääsyä eTwinning-seminaariin. Kyseessä on mukava ihminen, aikaasaava opettaja ja henkilö, jonka uskon toteuttavan vaikka kuinka hienoja projekteja tulevaisuudessa. Hän laittoi lopulta anomuksen vetämään ja kuuli pari päivää sitten, että sai paikan! Voi sitä iloa! Aivan mahtavaa katsella tällaista innostumista eTwinningistä!