Seminaari oli hyvä. Totesimme kotiin lähtiessämme, ettei läheskään aina seminaareissa synny niin "perhemäistä" tunnelmaa kuin tällä kertaa. Loppupalaverissa joku esittikin toiveen, että samalla porukalla voitaisin kokoontua pian uudestaan. Se ei valitettavasti ole mahdollista, mutta toivottavasti moni osallistujista kohtaa tulevaisuudessa toisensa jossain eTwinning-seminaarissa tai -konferenssissa. Tai sitten ihan yksityisesti jossain! Uusia Facebook-tuttavuuksia ainakin syntyi.
Seminaarin väestä suurin osa oli aloittelevia etwinnaajia. Meitä lähettiläitä oli kolme, minun lisäkseni kaksi tanskalaista. Tavoitteena oli, kuten tämän tyyppisissä seminaareissa on, tutustua toisiimme ja luoda uusia eTwinning-projekteja. Me lähettiläät toimimme tutoreina.
Vejle on mukavan oloinen, pienehkö kaupunki, joten me kaikki tutustuimme kävellen moniin kiinnostaviin kohteisiin. Ylempänä on jo kuva sateenvarjojen kattamasta kadusta Vejle Midtpunkt. Sää oli koko seminaarin ajan sateinen tai vähintään viileähkö, joten sateenvarjot sopivat hyvin tunnelmaan.
Kaupunki on myös tunnettu erikoisista rakennuksista:
Bølgen, The Wave, aaltomaiset rakennukset rannassa, joiden suunnittelija sai innoituksensa Sidneyn oopperatalosta ja Vejlen vuonoa ympäröivistä mäkisistä maisemista.
Fjordenhus, vuonotalo, avattiin vasta kesäkuussa 2018 ja on Vejlen uusi maamerkki. Siellä on toimistotiloja, mutta pääasiassa se toimii taideteoksena, jota käydään ihmettelemässä.
Me suomalaiset ennätimme käydä katsomassa näitä jo ennen seminaarin alkua keskiviikkona, koska lentomme oli niin aikaisin. Suurin osa meistä osallistui myös torstai-iltana opastettuun kävelyretkeen, jonka aikana kävimme uudelleen katsomassa näitä.
Alkuiltapäivästä keskiviikkona aloitettiin virallinen ohjelma. Alussa pöydissä oli liput, joiden perusteella me jakaannuimme eri pöytiin istumaan. Toki tanskalaisia oli ylivoimaisesti eniten, eli he olivat jokaisessa ryhmässä enemmistönä. Teimme tervetulotoivotusten jälkeen erilaisia tutustumistehtäviä ja hauskaa oli.
Meille kerrottiin myös Nordic Craft-hankkeesta. Siitä on tässä blogissa jo kirjoitettukin täällä ja täällä. CRAFT tulee sanoista Creating Really Advanced Future Thinking.
Siihen liittyen harjoittelimme myös Makerspace -ajattelun mukaisesti ongelmanratkaisua luomalla annetuista materiaaleista hirviön, joka auttaa estämään kuulokkeiden johtojen sotkeentumisen. Kuulokenappien piti olla silmät ja toisen pään häntä.
Osallistujat saivat sen jälkeen aimopläjäyksen perustietoa eTwinningistä. Heitä myös opastettiin alkamaan pohtia tulevia projekteja ja katsomaan ympärilleen "sillä silmällä". Kukahan olisi hyvä kumppani ensimmäisessä projektissa?
Torstai olikin jännittävä päivä. Osallistuimme paikalliseen opetusalan messutapahtumaan FabLearn dk19, joka on osa FabLearn-tapahtumasarjaa, joista kerrotaan näin:
"FabLearn Conferences bring together key influencers and thought-leaders from around the world in education, policy-making, academia, design, research, and maker communities to learn, present, and discuss digital fabrication in education, the maker culture, hands-on learning, and instructional tools."
Ihan hieno juttu siis! Pääpuhujuna oli Mark Guzlial Yhdysvalloista. Hän puhui englantia, mikä oli ainakin minulle mukavan helpottavaa kaiken tanskan kielen tulvan keskellä ja oli puheen sisältökin kiinnostava. Mainitsipa hän tutun Scratch-koodaussovelluksenkin.
Tämän jälkeen me kaikki osallistuimme kahteen ennalta valittuun työpajaan. Valinnanvaraa oli paljon! Suurin osa tanskankielisiä, mutta ainakin minua autettiin paljon kääntämällä juttuja. Ja monet meistä suomalaisista osasivat ruotsia tarpeeksi hyvin ymmärtääkseen myös tanskaa.
Minä olin ensin pajassa, jossa kerrottiin tutuntuntuisesti oppilaista, jotka auttavat muita oppilaita tai opettajia tietotekniikan kanssa. Meillä heitä kutsutaan oppilasagenteiksi, Tanskassa nimellä mediepatrulje. Samassa pajassa myös kokeiltiin Lego-robottien ohjelmointia. Vaikeaa oli saada robotti piirtämään neliötä, kun tussi oli kaukana robotin edessä ja piirsi nurkissa suuren kaaren. Saimme loppujen lopuksi koko härvelin nostamaan tussin välillä ylös ja peruuttamaan. Huh!
Toisessa työpajassani keksityttiin 3D-tulostukseen. Piirsimme kuvan, joka muutetiin ensin täysin mustavalkoiseksi ja sitten toisella sovelluksella kolmiuloitteiseksi, nyt tosin tulostusajan lyhentämiseksi vain puolen millin korkuiseksi. Minä piirsin puun.
Kuvat tulostettiin tällä kertaa kankaalle. Työpajassa osoittautui, että tarkoitukseen varattu kangas oli liian ohutta ja kupruilevaa, eivätkä kaikki tulostukset onnistuneet. Työpajan emäntä etsi minut myöhemmin käsiinsä ja toi paremman version puustani.
Työpajojen jälkeen etwinnaajat kokoontuivat yhteen ja alkoivat sopia, ketkä toteuttavat yhdessä projekteja. Moni koki, että erillään eri työpajoissa vietetyn päivän jälkeen tuli liian nopeasti päätöksenteon hetki. Seminaarin järjestäjät kuuntelivat tätä ja se otetaan seuraavalla kerralla huomioon. Toisaalta oli mahtavaa olla osana messuja ja oppia paljon uutta. Toisaalta olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa tutustumiseen ja projektien suunnitteluun.
Illalliseksi oli tapaksia messupaikan aulassa.
Perjantaina tehtiin tiiviisti töitä. Projekteja suunniteltiin ja perustettiin. Kymmenkunta uutta projektia syntyi. Parin tunnin aherruksen jälkeen kunkin ryhmän piti esitellä ideansa lyhyesti. Ehdottomasti mieleenpainuvin oli "Haunted House" -projektin perusteneen ryhmän sisääntulo:
Ilmassa alkoi olla jo haikeutta, sillä seminaari oli päättymässä. Söimme vielä loppuarviointien jälkeen lounaan yhdessä. SAS:n lentäjien lakko sekoitti monen kotiinpaluun aikatauluja, myös meillä, mutta korvaava lento onneksi löytyi Norwegianilta.
Suomalaisten ryhmässä olleet Niina, Miia ja Alan olivat hienoja, uusia tuttavuuksia minulle. Miia muuten kirjoitti todella hienon blogikirjoituksen seminaarin aikana huomaamistaan samankaltaisuuksista ja eroista suomalaisen ja tanskalaisen digiopetuksen välillä. Voit lukea tekstin täällä.
Kannattaa tilata eTwinningin uutiskirje ja pitää silmät auki, kun seminaareja mainostetaan. Sinä voit hyvin olla se opettaja, joka valitaan seuraavaksi johonkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti