Kollega innostuu eTwinningistä ja muita ajatuksia koululta

Minulla on ollut ilo tehdä opettajan töitä kouluilla, joissa työkaverit ja rehtori ovat suhtautuneet positiivisesti intooni toteuttaa eTwinning-projekteja. Se on tärkeää.

Olin ennen nykyistä työpaikkaani 14 vuotta pienellä mäntsäläläisellä kyläkoululla opettajana ja juuri siellä ollessani rekisteröidyin eTwinningiin, syksyllä 2005. Ensimmäinen projektini toteutui sitten seuraavana keväänä ja muistan, miten muut opettajat kyselivät ja kommentoivat asiaa. Tuntui hyvältä.

Seuraavien vuosien aikana monet projektini toteutettiin täällä Suomen päässä yhteistyönä koulumme eri opettajien ja luokkien kesken. Monta kertaa minä hoidin "virallista" puolta eTwinning-sivuilla, kollegani taas saattoi keskittyä toteuttamaan projektin juttuja oppilaiden kanssa. Toki hoidin monta projektia yksinkin omien oppilaitteni kanssa.
 

Yhteistyötä tehden toinen opettaja pääsi mukaan eTwinningin maailmaan ja oppi siinä sivussa, miten projekti oikein hoidetaan. Sinänsä ajattelen, että meillä opettajilla on luonnostamme ja koulutuksen myötä kyllä taito toteuttaa projektimuotoista opetusta. Ideoita ja ajatuksia kyllä löytyy, kun antaa itselleen luvan innostua ja lähteä kokeilemaan. Kynnys kansainväliseen projektiin saattaa kuitenkin olla suuri ja onkin helpottavaa, jos joku toinen, ehkä kokeneempi etwinnaaja, on mukana projektissa.

Nykyisellä koulullani, suurella yhteinäiskoululla, olen toista lukuvuotta ja jo nyt on muutamia projekteja toteutettu yhteistyönä. On hienoa voida jakaa omaa osaamistaan ja toisaalta päästä helpommalla, kun toinen ottaa kopin joistain asioista. Harmittaa oikeastaan, että joskus vain minun nimeni on näkynyt eTwinningin sivuilla projektissa, kun yhdessä on kuitenkin toimittu. Jostain syystä ylläpitäjäopettajat eivät ole huomanneet pyyntöäni lisätä muita... Mutta ei se vähennä oppilaiden iloa mahdollisuudesta osallistua!

Meillä on myös käynyt paljon ulkomaalaisia vierailijoita erilaisten Erasmus KA1-projektien myötä. Hieno vakioporukka opettajia ottaa aina vastaan vieraita, vaikka se ymmärrettävästi sotkee perusopetusta jossain määrin. Oppilaat saavat kuitenkin mahdollisuuden kohdata erilaisia ihmisiä ja käyttää englantia oikeissa tilanteissa. Järjestämme aina niin, että jokin oppilasjoukko kierrättää vieraita koululla. Tästä olemme saaneet paljon kiitosta.

Koulussamme on myös ollut useita harjoittelijoita eri puolilta maailmaa, tämän lukuvuoden aikana Japanista, Argentiinasta ja nyt vielä keväällä Skotlannista. Oppilaille tulee luonnolliseksi asiaksi kohdata ihmisiä, joiden kanssa täytyykin asioida englanniksi tai elekielellä. Tässä minä argentiinalaisen Malenan kanssa:

Skotlantilainen Susannah löysi tiensä meille eTwinning-ystäväni kautta. Monesta projektikumppanistani on tosiaan tullut ystäviä. Susannah halusi päästä Suomeen kuultuaan paljon hyvää koululaitoksestamme. Hän oli myös kuullut, että Michael Purves oli tehnyt monia eTwinning-projekteja ja tunsi suomalaisia opettajia. Oli kiva kuulla, että Michael oli suositellut minua.

Susannah opiskelee luokanopettajaksi ja tekee nyt parin kuukauden harjoittelujakson koulullamme.  On todella hienoa ymmärtää, miten monia asioita voi elämässä tulla eteen eTwinningin myötä.

Viime päivinä Susannah on opettanut eri ryhmille Ylämaan naudan pään tekemistä savityönä. Aika vähän olen joutunut tulkkaamaan, vaikka oppilaat ovat vasta nelos- tai vitosluokkalaisia. Kovasti ovat kielitaitoisia nämä nykylapset...

Juuri nyt olen suurella ilolla seurannut yhden työkaverini pohdintaa siitä, lähteäkö anomaan pääsyä eTwinning-seminaariin. Kyseessä on mukava ihminen, aikaasaava opettaja ja henkilö, jonka uskon toteuttavan vaikka kuinka hienoja projekteja tulevaisuudessa. Hän laittoi lopulta anomuksen vetämään ja kuuli pari päivää sitten, että sai paikan! Voi sitä iloa! Aivan mahtavaa katsella tällaista innostumista eTwinningistä!

eTwinning opettajayhdistysten koulutustilaisuuksissa

eTwinning - lähettiläät ovat käytettävissä, kun pedagogiset opettajayhdistykset järjestävät koulutustilaisuuksia jäsenilleen. Monet yhdistykset toimivat pienellä budjetilla. Siksi kannattaakin pyytää eTwinning - lähettiläitä mukaan koulutuspäiville, sillä yhdistyksille ei siitä aiheudu erilliskustannuksia.

Suomen saksanopettajat ry piti kevätkokouksensa lauantaina 6.4.2019 Jyväskylän Steinerkoulussa. Kevätkokouksen yhteydessä he järjestivät koulutuspäivän saksanopettajille.

VESO-kelpoinen osallistumistodistus

Päivän ohjelma alkoi klo 10 yhteisellä luennolla "varhaista kieltenopetusta kaikille".
Klo 10.50-12.20 koulutuspäiville osallistuvilla opettajilla oli mahdollisuus valita yksi työpaja viidestä vaihtoehdosta.
Klo 12.20-13 oli lounas, jonka jälkeen pidettiin Suomen saksanopettajat ry:n kevätkokous.
Klo 13.30-15.30 opettajat valitsivat jälleen yhden työpajan viidestä vaihtoehdosta.

eTwinning - työpaja oli yksi vaihtoehto, jonka opettajat pystyivät valitsemaan.

eTwinning -työpaja pidettin yhteistyössä Suomen saksaopettajat ry:n kanssa

Suomen eTwinning -lähettiläät löydät  klikkaamalla tästä!
Heihin voi ottaa suoraan yhteyttä ja sopia tarkemmin eTwinning -koulutuksen järjestämisestä.

Kuulumisia Sodankylästä: eTwinning-projekti antaa lisäaikaa!

Koulumme on työskennellyt eTwinning-yhteistyössä jo useampia vuosia belgialaisen, espanjalaisen ja turkkilaisen koulun kanssa. Tällä hetkellä työn alla on koodaamiseen liittyvä projekti, joka laajeni Erasmus+-projektiksi ja sen puitteissa olemme voineet vierailla ja työskennellä myös kasvokkain. Projektimme Together we learn to use coding at school (ToCo) keskittyy kehittämään koodaamisen opettamista kouluillamme.

 Opetussuunnitelmassamme koodaaminen on kirjattu sisällölliseksi tavoitteeksi matematiikan ajattelun taidoissa. Tavoite rakentuu alkuopetuksen tutustumisesta, graaffisen ohjelmointiympäristön käyttämiseen (esim. Scratch) ja aina ohjelmoimiseen ja itsetehtyihin tietokoneohjelmiin asti. Ohjelmointiin liittyvät ajattelun taidot ovat kuitenkin mielestäni laajemmin tarkasteltuna muutakin kuin pelkästään matematiikassa hyödynnettävää taitoa. Käsityön ja kielten opettajana näen työohjeenkin tietynlaisena ohjelmointina, vaikka sana ohjelmointi yleensä käsitetäänkin tarkoittavan tietokoneelle kirjoitettuja toimintaohjeita tietokoneen ymmärtämällä kielellä. Tällä ajatuksella uskalsin itse lähteä eTwinning-projektiin mukaan käsityön opettajana ja olen itse oppinut aivan valtavasti uutta ja mielenkiintoista. Esimerkiksi Scratch taipuu tarinankerrontaan ja ongelmanratkaisuun mainiosti ja on oiva työkalu kielten opetukseen.

               Scratch Juniorille tehty ohje: Miten voit kertoa tarinan sen avulla. Projektimme alkoi suunnittelemalla tehtävien            ohjeita, mutta projektin edetessä siirryimme seuraavalle tasolla ja suunnittelemme nyt kokonaisvaltaisemmin koodaamisen opetusta kouluillamme. 

Pelillisyyden lisääminen tunnille kuin tunnille tuo oppilaille lisää intoa ja motivaatiota. Nyt, kun alkaa varhennettu kieltenopetus jo ensimmäiseltä luokalta, kannustan ottamaan luokkaan esimerkiksi BeeBot-robotin sanojen harjoittelun avuksi. Siinä voisi ollakin alkuopetukseen myös kivaidea eTwinning-projektille ja opettajien väliselle yhteistyölle: Varhennetun kielenopetuksen opettaminen koodaten, leikkien ja pelaten.

Meille siis saapui vieraita Sodankylään ystäväkouluistamme helmikuussa. Helmikuu on täällä Lapissa aina hieman arvaamaton sään suhteen ja pakkanen voi keikkua kolmenkymmenen tienoilla tai sitten voi olla ihan lauhaa. Tällä kertaa viikon aikana koimme lähes jokaisen sääoikun, vaikka kovin haaste olikin vain kahdenkymmenen pakkasasteen kohdalla. Silti lähes jokainen vierailija kävi avannossa uimassa ja luistelemassa sekä lapset olisivat jääneet mieluusti liukumäkeen pihalle, vaikka työpajat jo kutsuivat sisätiloissa.

Viikon aikana tutustuimme lappilaisen elämänmenon, moottorikelkkojen, porojen, joulupukin ja saunan lisäksi Bomberbotiin, Codecombatiin, oppilaiden itse tekemiin Scratch-ongelmanratkaisu tehtäviin ja Rovaniemen Pilke-tiedekeskukseen sekä Arktikumiin. Projektiimme liittyy pelillisyyden lisääminen kaikkeen opetukseen ja siitä saimme kuulla Marjaana Kankaan loistavan luennon pelillisyyden ja leikillisyyden teoriasta ja sen hyödyntämisestä.





Ajatuksenamme olisi ollut viikon aikana vielä valmistaa kieleen liittyviä pelejä, mutta siihen ei enää riittänyt aika. – Onneksi on eTwinning-projekti, jonka avulla voimme tehdä ne asiat, joita ei ehditty vierailulla.

 Terveisin Katri Juusola, eTwinning-lähettiläs Sodankylästä

Oppilaiden motivointi ja muita mietteitä projekteista

Kevät etenee ja aurinko paistaa. Joillekin se tuntuu tuovan enemmän energiaa, toisilla taas keskittymiskyky koulutöihin vähenee entisestään.

Oppilaiden motivointi on ajoittain haastavaa. Opettajana on hämmentävää nähdä, miten vähän tulevaisuudella tuntuu olevan merkitystä jollekin, joka selvästi alisuoriutuu opinnoissaan. Ei vaan kiinnosta. Nykyisen opetussuunnitelman tuoma oma vastuu oppimisesta on joillekin hankalaa.

Näissä tilanteissa on aina helpottavaa, jos löytyy jokin työtapa tai aihe, joka saa tällaisenkin lapsen tai nuoren havahtumaan ja panostamaan oppimiseensa.

Olen työskennellyt luokanopettajana miltei 25 vuotta. eTwinning tuli mukaan työhöni 13 vuotta sitten, heti silloin 2005, kun koko hanke sai alkunsa. Projekteja on takana kymmeniä, eri ikäisten oppilaiden ja hyvin erilaisten ryhmien kanssa. Minä olen siis hyvin vakuuttunut siitä, että näistä projekteista on hyötyä oppilaille.

Luokassani kävi viime viikolla pari opettajaa vierailulla. Olin suunnitellut ihan tavallisen päivän, tosin rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että olin nähnyt vähän ylimääräistä vaivaa joidenkin tuntien valmistelussa. Sen vierailijoille myös tunnustin.

Heti aamulla, esiteltyäni tarkkailijat, oppilaani ehdottivat spontaanisti, että "näytetäänkö heille se meidän video?". Kyseessä oli eTwinning-projektia varten tehty ketjureaktiovideo. Ryhmän into esitellä työtään ja ylpeys siitä sai minut hymyilemään.  Ja tietenkin tunnin lopussa katsottiin sekä tämän vuotinen että viime vuonna tehty video. Vieraat, fiksut opettajat, kehuivat kilvan.  On mahtavaa, että oppilaillani on mahdollisuus olla ryhmänä noin ylpeitä yhteistuotoksestaan.

Projektityyppinen työskentely tarjoaa oppilaille mahdollisuuksia toimia eri tavoin. Opettaja ohjaa tarvittaessa ryhmien muodostumista niin, että jokaiselle tarjoutuu tilaisuus loistaa. Toki jokainen ei tähän tartu. Hyvässä ryhmässä muut voivat kuitenkin auttaa ja usein näkee hienoja nousuja uudelle tasolle työskentelyssä.

Tämä pätee kokemukseni mukaan eTwinning-projekteihin ja tietenkin myös muihin projekteihin. Usein kansainvälisyys projektissa herättää oppilaiden kunnianhimon ja tulokset ovat parempia. Työtä tehdään huolellisemmin ja yhteistyön merkitys kirkastuu, kun yksi osaa englantia paremmin, toinen piirtää hienosti ja kolmas rohkenee esiintyä videolla. Ryhmä, joka eTwinning-projektissa voi olla koko luokka, saa tehtävänsä tehtyä ja asiansa esitettyä vain, kun hyödynnetään eri oppilaiden erilaiset taidot. Harva osaisi tehdä kaiken yksin.

On myös toisenlainen näkökulma. Huomaan usein, että aikani kuluu miltei täysin erilaista apua ja tukea tarvitsevien oppilaitteni parissa. Tämä on tuttu tilanne monelle opettajalle. Lahjakkaat ja itseohjautuvat oppilaat työskentelevät itsekseen, eikä koulu tarjoa heille paljoakaan haastetta. Näissä tilanteissa voin luoda eTwinning-projektin, jonka jotkut osat on mahdollista toteuttaa niin, ettei koko luokkani olekaan mukana. Voin vastuuttaa osan oppilaista esimerkiksi tiedonhakuun, editointiin tai muuhun sellaiseen, missä tarvitaan heiltä löytyvää erityisosaamista.

eTwinning-projektin voi suunnitella sopimaan juuri siihen osallistuville oppilaille. Mitä halutaan oppia? Mikä on projektin tavoite? Mitä oppilaat osaavat? Mitä halutaan harjoitella?

Lyhytkestoinen projekti tarjoaa  mahdollisuuden harjoitella nopeaa päätöksentekoa, työn rivakkaa aloittamista ja täysimääräistä panostusta. Kun valmista täytyy tulla nopeasti, ei ole mahdollisuutta jahkailla ja pohtia määrättömästi. Toisaalta tuotos on katsottavissa ja toivottavasti ihailtavissa nopeasti, eli työn tulos havaitaan saman tien. Projektin arviointi tehdään myös siinä heti. Missä onnistuimme? Mitä opimme? Mitä voimme tehdä paremmin ensi kerralla?

Pitkäkestoinen projekti, joka kestää kuukausia, koko lukuvuoden tai jopa jatkuu useiden lukuvuosien ajan, on oppimismielessä erilainen.  Siinä kannattaa tehdä suunnitelmat oppilaiden kanssa ja kysellä heiltä ideoita ja myös sitä, mitä itse kukin haluaisi projektissa tehdä. Erilaiset tehtävät jaetaan sitten tasaisesti, niin, että jossain vaiheessa kukin astuu vähän mukavuusalueensa ulkopuolelle, mutta pääsee myös toteuttamaan omia vahvuuksiaan.

Pitkässä projektissa on tärkeää tehdä arviointia matkan varrella. Tämä mahdollistaa oppilaille kehittymisen ja erilaisten työtapojen oppimisen. Arviointia voi antaa paitsi opettaja, myös luokan tai ryhmän muut oppilaat ja joiltain osin myös projektin toisen maalaiset oppilaat ja opettaja. On  melkoisen hieno hetki saada kiitosta jostain kaukaa, mutta myös rakentava, ehkä vähän negatiivinenkin palaute menee yleensä hyvin perille, kun sen saa projektissa olevalta toiselta opettajalta. Tämä toki vaatii meiltä opettajilta paljon, mutta vastavuoroisesti toteutettuna on vaivan arvoista.

Näiden mietteiden myötä toivotan kaikille hyvää naistenpäivää 2019!

Toivottaa Sari Auramo, eTwinning-lähettiläs ja luokanopettaja Mäntsälästä